Uusille urille

Emilia Lindroos

31.5.2018

Migreeni estolääkityksineen on ollut seuranani lähes kolme vuosikymmentä; omalla kohdallani aurallinen migreeni diagnosoitiin jo lapsena, alle 10-vuotiaana. Suvussani sukupolvelta toiselle periytyneen migreenin kanssa elämisessä hankalimpana olen kokenut kohtauksien ennakoimattomuuden ja monimuotoisien oireiden kirjon. Ulkopuolisen silmin tarkasteltuna migreeni on näkymätön sairaus, joka on tämän vuoksi vaikea todentaa ja helppo samaistaa tavalliseen päänsärkyyn. Lievimmissä kohtauksissa särkylääkkeen ottaminen saattaa riittääkin, mutta voimakkaammat kohtaukset kognitiivisine vaikeuksineen saattavat viedä toiminta- ja työkyvyn kokonaan jopa muutamaksi päiväksi.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana toimiessani yliopistotutkijana intensiivisessä päätepistetyössä migreenini pääsi komplisoitumaan ja kroonistumaan. Laserleikkauksen läpikäyneet silmäni olivat matkan varrella herkistyneet eivätkä enää suostuneetkaan päivittäiseen ruudun katseluun. Hakiessani migreeniin apua olen vuosien mittaan kohdannut lääkäreiden taholta paitsi sairauden ymmärryksen ja empatian puutetta myös oireiden vähättelyä ja migreenin arjessa ja työssä aiheuttamien haasteiden mitätöintiä. Tämän päivän suorituskeskeisessä ja tehokkuusajattelun leimaamassa työelämässä migreenin tuntemuksessa neurologisena sairautena tuntuu edelleen olevan parantamisen varaa; lisäksi kilpailuhenkisessä yhteiskunnassamme myötätunto näyttää olevan kortilla. Tämän takia vertaistuki nouseekin erityisen tärkeään asemaan.

Migreenin esiintymismuotoja on yhtä monta kuin migreenikkojakin. Migreenin voi laukaista moni tekijä epäsäännöllisistä elämäntavoista ja visuaalisista ärsykkeistä lämpötilanvaihteluihin, ruoka-aineisiin ja ääniin, mutta stressi ja kiire lienevät useimmilla listan kärkipäässä. Näyttöpäätteellä ja muiden ruutujen ääressä viettämäni ajan radikaalin vähentämisen lisäksi olen löytänyt omaan migreeniini ei-lääkkeellistä apua rauhallisesta ja lempeästä joogasta siihen liittyvine rentoutus- ja hengitysharjoituksineen. Rauhallisen liikkeen ja tietoisen hengityksen yhdistelmän avulla on mahdollista purkaa kehosta ja mielestä stressiä ja jännitystä, tasapainottaa hermostoa sekä opetella pysähtymään ja kuuntelemaan omaa kehoaan. Pitkäkestoinen stressi on myrkkyä aivojen terveydelle, mutta lisääntyneen kehotietoisuuden kautta voidaan pyrkiä edistämään oman jaksamisen rajojen varhaista tunnistamista sekä levon ja kuormituksesta palautumisen priorisointia.

Migreeni on vauhdittanut polkuani päätepistetyöstä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin pariin. Joogan positiivisista terveysvaikutuksista vakuuttuneena kouluttauduin joogaopettajaksi, ja ohjaan nykyisin viikkotunteja ja kursseja erilaisille kohderyhmille pääkaupunkiseudulla. Joogan rinnalle on noussut vahvasti myös luova taiteellinen tekeminen valokuvauksen ja maalaamisen muodossa, joka on lapsuudesta saakka ollut rakas harrastukseni ja toiminut tieteen tekemisen vastapainona. Oman suunnanmuutokseni ytimessä on ajatus siitä, että työelämän paineissa oma terveys ei saa jäädä suorittamisen jalkoihin – tarvitaan lisää armollisuutta, sallivuutta ja tervettä itsekkyyttä, sillä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on samalla omasta työ- ja toimintakyvystä huolehtimista.

Migreeniyhdistykseen liityin viime vuonna tultuani tietoiseksi yhdistyksen olemassaolosta. Yhdistyksen aktiivisten tiedotus- ja keskustelukanavien kautta saamani tieto on ollut silmiä avaavaa migreenin monimuotoisuuden osalta, ja keskusteluja lukiessani opin paljon uutta muiden migreeniä sairastavien tilanteista.

Toivotan kaikille yhdistyksen jäsenille aurinkoista ja rentouttavaa kesää!

 


Älä jää yksin!

Olemme tukenasi, liity jäseneksi tästä