EPÄTYYPILLINEN KASVOKIPU

Kasvojen alueella esiintyvä pitkittynyt kipu voi johtua monesta eri syystä. Kokemuksemme mukaan yleisimmät syyt ovat leukanivelen, puremalihasten ja suunpohjan lihasten toimintahäiriöt sekä erilaiset hammasperäiset kiputilat.

Yleisiä ovat myös poski- ja otsaontelon tulehdukset (sekä), kasvojen, leukaluiden ja silmäkuopan vammat ja niiden jälkitilat. Harvinaisempia syitä ovat muun muassa kolmoishermosärky (trigeminusneuralgia), sarjoittainen päänsärky (Hortonin päänsärky) ja eräät sylkirauhasten ja ihon sairaudet (esim. parotiitti ja ruusu). Hammas- ja leukaperäisten infektioiden aiheuttama turvotus voi joskus olla kasvokivun syynä. Poskionteloihin ja hampaistoon kohdistuvat hoitotoimenpiteet voivat toisinaan aiheuttaa kasvojen -alueen pitkittyneen kiputilan. Kasvokivun selvittely edellyttääkin usein perusteellisia tutkimuksia monen lääketieteen erikoisalan spesialistin toimesta.

Silloin kun mikään yllämainituista syistä ei selitä pitkittynyttä kasvokipua, puhutaan epätyypillisestä kasvokivusta. Tällöin kasvojen kudoksissa ei perusteellisissakaan tutkimuksissa todeta mitään rakenteellisia tai toiminnallisia poikkeavuuksia. Toisaalta terveydenhuollon piirissä on runsaasti potilaita, joiden kiputila on pidetty epätyypillisenä kasvokipuna, mutta joilta perusteellisissa tutkimuksissa löytyykin kivun konkreettinen syy.

Syykirjon moninaisuudesta johtuu, että luotettavaa diagnoosia ei voi tehdä minkään erikoisalan lääkäri yksin vaan tarvitaan useiden eri alojen konsultaatioita. Usein tarvitaan yleislääkärin tutkimuksen lisäksi mm. korvalääkärin, neurologin, hammaslääkärin, suu- ja leukakirurgin ja psykiatrin arvio potilaan kivusta.

Epätyypillisen kasvokivun esiintyvyydestä ei ole olemassa tarkkaa tutkimustietoa. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan hampaan juurihoidon jälkeen 3–6 %:lle potilaista jää selittämätön kiputila.

 

Kliininen kuva

Potilaat kuvaavat kivun usein jäytäväksi tai jomottavaksi ja se on jatkuvaa tai lähes jatkuvaa, voimistuen usein yöllä. Kipu on tavallisesti toispuoleista ja kivun ydin sijaitsee useimmiten ylä- tai alaleuan tai posken alueella. Oireisto voi ilmetä myös paineen tunteena, puutumisena tai kasvojen ihotunnon ”erilaisuutena” enemmän kuin varsinaisena kipuna. Oireiston voimakkuus voi vaihdella viikosta, päivästä tai jopa tunnista toiseen. Tavallisesti kliinisen tuntotestauksen tulos on normaali. Puhuminen tai syöminen ei laukaise kipua, eikä kipu estä näitä toimintoja.

Kirjallisuudessa vallitsevan käsityksen mukaan epätyypillistä kasvokipua sairastava potilas on keski-ikäinen tai sitä vanhempi nainen ja hänellä on usein muitakin kipuoireita kehossa. Valtaosalla potilaista on psyykkisiä oireita, kuten masennusta ja ahdistuneisuutta. Voimakas työuupumus on tavallista tässä potilasryhmässä. Usein jää selvittämättä, onko psyykkinen oireilu kiputilan syy vai seuraus.

 

Hoito

Epätyypillisen kasvokivun lääkehoitona käytetään ensisijaisesti amitriptyliiniä ja sen sukulaislääkkeitä (Triptyl®, Klotriptyl®, Pertriptyl®, Noritren®, Limbitrol®). Amitriptyliiniä on pitkään käytetty masennuslääkkeenä, mutta kivun hoidossa sen vaikutus perustuu ihmisen luontaisen kivunestojärjestelmän tehostamiseen, jonka farmakologinen perusta tunnetaan hyvin. Itse asiassa kivun hoidossa amitriptyliiniannokset ovat niin pieniä, että niillä ei ole mielialavaikutusta lainkaan. Amitriptyliinihoito aloitetaan pienellä alkuannoksella (10–25 mg/vrk iltaisin) ja annostusta nostetaan hitaasti vasteen ja siedettävyyden mukaan tarvittaessa aina 150 mg:aan/vrk asti. Yleisin amitriptyliinin sivuvaikutus on suun kuivuminen ja väsymys.

Epätyypillisen kasvokivun hoitona on käytetty useita epilepsialääkkeitä, eniten karbamatsepiinia (Neurotol®, Tegretol®, Trimonil®, Karbamatsepin-Ratiopharm®).Aloitusannos on 200 mg kahdesti/vrk ja ylläpitoannos on yksilöllinen, minkä vuoksi lääkkeen pitoisuutta seurataan verinäyttein. Noin 20 % potilaista joutuu luopumaan karbamatsepiinilääkityksestä sivuvaikutusten (väsymys, huimaus, pahoinvointi) tai allergisen reaktion vuoksi. Myös gabapentiiniä (Neurontin®, Gabapentin®) ja lamotrigiiniä (Lamictal®) on käytetty.

Lääkehoidon teho vaihtelee suuresti, mutta yli puolet potilaista kokee hyötyvänsä siitä. Lääkehoito on lähes aina pitkäaikaista. Kokemuksemme mukaan lääkehoidon teho alkaa ajan myötä usein heikentyä. Lääkehoidon lisäksi on kokeiltu lukuisia fysikaalisia hoitomuotoja, hypnoosia ja erilaisia psykoterapian muotoja. Tieteellistä näyttöä näiden hoitojen tehosta ei toistaiseksi ole julkaistu. Suomalaisessa tutkimusaineistossa noin kolmasosa potilaista hyötyy merkittävästi hoidoista.

Epätyypillistä kasvokipua sairastavan on syytä varautua siihen, että parantavaa hoitoa ei välttämättä löydy. Kaikki krooninen kipu on omiaan aiheuttamaan psyykkistä ja sosiaalista stressiä, jonka aiheuttamat oireet voivat vaatia muuta lääkehoitoa. Vaikka sairauden tutkimusvaiheessa joudutaan aina usean erikoisalan piiriin, sairauden hoidon onnistuminen parhaalla mahdollisella tavalla edellyttää pitkäaikaista ja luottamuksellista hoitosuhdetta potilaan hyvin tuntevan hammaslääkärin tai lääkärin kanssa.

Tänä vuonna Suomessa julkaistussa väitöskirjassa todettiin epätyypillistä kasvokipua sairastavilla potilailla muutoksia aivojen tyvitumakkeiden dopamiinijärjestelmässä. Aikaisemmin on todettu, että kasvokipupotilailla kolmoishermon sähköinen toiminta poikkeaa normaalista. Nämä havainnot rohkaisevat olettamaan, että tämänkin kiputilan mekanismi selviää vähitellen ja sen myötä voidaan tulevaisuudessa kehittää tehokkaampia hoitomuotoja.

 

Kasvojen kiputilan syitä

Nämä syyt ovat varsin tavallisia:

  • Leukanivelen toimintahäiriö
  • Puremalihasten ja suunpohjan lihasten kiputilat
  • Hammasperäiset kiputilat
  • Nenän sivuonteloiden tulehdus (sinuiitti)
  • Kasvojen, leukaluun ja silmäkuopan vammojen jälkitilat
  • Hampaanpoiston jälkeinen kiputila (aavesärky)

Nämä syyt melko tavallisia:

  • Kolmoishermosärky
  • Sarjoittainen päänsärky
  • Sylkirauhasen sairaudet
  • Ihon sairaudet (herpes, vyöruusun jälkitila)
  • Silmäperäiset syyt

Nämä syyt erittäin harvinaisia:

  • Ohimovaltimon tulehdus (temporaaliarteriitti)
  • MS-tauti
  • Pään alueen kasvain

Artikkeli on julkaistu Päänsärky-lehdessä 

Asiantuntijat
Jouni Soinila
Suukirurgian erikoishammaslääkäri, Päijät-Hämeen keskussairaala
Suu- ja hammassairauksien poliklinikka

Seppo Soinila
Professori
HYKS Neurologian klinikka 

Takaisin ylös