Hemipleginen migreeni

Familiaalinen hemipleginen migreeni

Familiaalinen hemipleginen migreeni (FHM) kuuluu aurallisen migreenin ryhmään. Sitä sairastaa ehkä muutama sata suomalaista, kun vastaavasti tavallista migreeniä sairastaa noin puoli miljoonaa suomalaista. Sana familiaalinen viittaa suvussa esiintyvyyteen: tarvitaan ainakin yksi ensimmäisen asteen sukulainen (sisarus, vanhempi tai lapsi), jolla on samantyyppinen halvausoireinen migreeni, jotta FHM-diagnoosi voidaan asettaa. Sana hemipleginen viittaa toispuoleiseen halvausoireistoon. Hemiplegisessä migreenissä se joko edeltää migreenikohtausta tai kestää migreenikohtauksen ajan.

FHM periytyy autosomissa* vallitsevasti (vaihtelevalla voimakkuudella), jolloin sairaan henkilön lapsilla on kullakin noin 50 %:n riski periä sairaus. Kaikki kolme löydettyä FHM-geeniä vaikuttavat hermosolun ionikanavaan. Mahdollisesti juuri ionien sekä hermovälittäjäaineiden tasapainomuutokset selittävät migreenin taudinkuvaa. Toisaalta noin kahdella kolmesta FHM-potilaasta esiintyy myös tavanomaista migreeniä, kuten auratonta migreeniä, hemiplegisten kohtausten lisäksi. Tämän vuoksi tavanomaisen migreenin taustalta on etsitty myös FHM-geenejä ristiriitaisin tuloksin, mutta viimeisimmän laajan eurooppalaisen monikeskustutkimuksen tulokset olivat selvän negatiivisia.

FHM-geenit
Ensimmäinen löydetty FHM-geeni on CACNA1A (FHM1) -kromosomissa 19p13. CACNA1A ohjaa hermosolun kalsiumakanavan alayksikön rakentumista. Näitä kalsiumkanavia on koko keskushermoston alueella, mutta erityisesti pikkuaivoissa Purkinjen soluissa. Osalla (noin 20 %:lla) FHM1-potilaista esiintyykin pikkuaivojen rappeumamuutoksia ja tästä johtuvaa pysyvää kömpelyyttä. Myös epilepsiakohtauksia on todettu joko migreenikohtaukseen liittyen tai ilman sitä. Samassa geenissä voi olla mutaatioita – virheitä eri kohdissa. Nykyisin esimerkiksi tunnetaan 21 FHM1 mutaatiota. Erään FHM1-mutaation kantajalla voi olla hyvin vaikea migreenin taudinkuva, johon voi liittyä jopa kuolema lievän aivovamman seurauksena.

Toinen löydetty FHM-geeni on ATP1A2 (FHM2) -kromosomissa 1q23. Se ohjaa hermosolun natrium-kalium -pumpun alayksikön rakentumista. FHM2-mutaatioita tunnetaan nykyisin yli 30. Hemiplegisten migreenioireiden lisäksi FHM2-potilailla ei yleensä ole muita oireita. Kuitenkin osalla näistä potilaista on tutkimustiedon kartuttua todettu myös pikkuaivo-oireita, epilepsiaa tai kehitysvammaisuutta. Tietyt FHM2-mutaatiot ovat liittyneet ei-hemplegiseen migreeniin, kuten basilaarimigreeniin tai jopa tavalliseen migreeniin.

Kolmas FHM-geeni on SCN1A (FHM3) -kromosomissa 2q24. SCN1A ohjaa hermosolun jänniteherkän natriumkanavan alayksikön rakentumista. Lapsuuden epilepsiaa aiheuttavia SCN1A-mutaatiota tunnetaan yli 100, mutta vain viiden SCN1A-mutaation on todettu aiheuttavan hemiplegistä migreeniä. FHM3-potilailla näyttäisi olevan epilepsiaa esiintyen kuitenkin erillään hemiplegisistä migreenikohtauksista.

Osalta FHM-perheistä ei ole löytynyt geenivirhettä tunnetuista FHM1-, FHM2- tai FHM3-geeneistä, joten uusia, vielä tuntemattomia FHM-geenejä on olemassa.

Sporadinen hemipleginen migreeni
Erillisenä esiintyvää eli sporadista hemiplegistä migreeniä (SHM) sairastavien taudinkuva on kuten FHM-potilailla, mutta heillä ei ole hemiplegiseen migreeniin sairastuneita lähisukulaisia. Myös SHM-potilailla voi olla lisäksi tavanomaisia, ei-hemiplegisiä migreenikohtauksia. Lisäksi taudin esiintyvyys väestössä on yhtä vähäinen kuin FHM:ssä, eli noin 0,01 %. Hollantilaisessa tutkimuksessa löytyi 15 %:lla SHM-potilaista FHM-geenimutaatioita, kun taas tanskalaisessa aineistossa ei FHM-geenimutaatioita löytynyt lainkaan. Todennäköisimmin joitakin muita geneettisiä tekijöitä on lisäksi vaikuttamassa taudinkuvaan.

Kuinka FHM-mutaatio aiheuttaa sairauden?
On pohdittu, voisivatko nämä kolme FHM-mutaatiota aiheuttaa sairauden yhden aiheuttajamekanismin kautta. Eläinmalleissa FHM1-mutaatiot aiheuttavat lisääntynyttä glutamaatin vapautumista pikkuaivokuorella. Näin kynnys auraoireen taustalla olevan etenevän hermosolulaman (cortical spreading depression, CSD) syntymiseen alenee. Natrium-kalium -pumpun FHM2-mutaatiot aiheuttavat gliasolun laiskuutta; kaliumionin ja glutamaatin poistuminen hermosolun välisestä raosta (synapsiraosta) vähenee. Natriumkanavan FHM3-mutaatiot puolestaan aiheuttavat hermosolun yliärtyvyyttä. Näin ollen kaikki nämä mutaatiot voivat herkistää CSD:n synnylle ja sitä kautta auraoireen ilmaantumiselle. Jää myöhemmin osoitettavaksi, voiko tämä myös johtaa trigeminovaskulaarisen systeemin aktivoitumiseen ja päänsäryn syntymiseen.

Oireet
FHM alkaa yleensä ennen 30. ikävuotta.

Migreenikohtaus alkaa auratuntemuksella. Yleensä, mutta ei aina, ensin tulee näköhäiriö. Sitten yleensä alkaa käden puutuminen, joka hiljalleen etenee sormista olkapäätä kohden. Oireita voi tulla myös jalkaan ja usein poskeen ja suupieleen. Kieli voi tuntua paksulta ja kömpelöltä, nielu puutuneelta ja puhe vaikeutuneelta. Sen jälkeen voimat heikkenevät ylä- ja/tai alaraajassa ja toisinaan myös suupielessä eli ilmenee jonkinasteinen toispuolihalvaus: suupieli saattaa näyttää selvästi vinolta, jalka voi laahata kävellessä, eikä käsi toimi kuten terveellä puolella (esim. vesilasin nostaminen ei tahdo onnistua).

Nämä auraoireet kestävät yleensä kauemmin kuin tavallinen näköaura sahalaitoineen ja mahdollisine näkökenttäpuutoksineen; ne jatkuvat yleensä päänsäryn alettuakin vielä muutamista tunneista vuorokausiin tai jopa kahteen viikkoon asti. Joskus migreenikohtaukseen liittyy samanlainen toistuva psyykkinen elämys, esim. hätääntymisen tunne. Toisinaan tällaisen migreenikohtauksen laukaisee lievähkö pään vamma. On kuvattu myös tapauksia, joissa kohtauksiin liittyy tajunnantason alenema alkaen sekavasta käytöksestä aina tajuttomuuteen asti.

Auraoireen lisäksi taudinkuvaan kuuluu migreenin kriteerit täyttävä päänsärky sekä valo- ja ääniherkkyys tai pahoinvointi tai oksentelu.

FHM:ää sairastavalla voi ajoittain olla myös pelkkä näköhäiriöön rajautuva aura sekä migreenisärky, tai hänelle voi tulla migreeni ilman auraoiretta. Laaja auraoireisto jonkinasteisen toispuolihalvauksen kanssa tulisi olla ainakin kahdesti, jotta FHM- tai SHM-diagnoosi voidaan asettaa.

Hoito
Täsmälääkkeiden eli triptaanien käyttö eroaa FHM:n hoidossa tavallisen migreenin hoidosta: triptaaneja ei FHM:n eikä SHM:n hoitoon suositella käytettäväksi, koska niiden vaikutuksia ei ole laajamittaisesti tutkittu tällä potilasryhmällä. Suomalaisessa tutkimuksessa triptaanien käyttö 76:n FHM- tai SHM-potilaan migreenikohtausten hoidossa oli turvallista ja tehokasta.

Pääsääntöisesti joudutaan kuitenkin suosittelemaan tulehduskipulääkkeiden, asetosalisyylihapon, parasetamolin ja pahoinvointia lievittävien lääkkeiden käyttöä. Jos migreenikohtauksia tulee usein, voi erilaisia migreenin estolääkkeitä kokeilla ilman rajoituksia.

Mitä tehdä, jos oireet viittaavat hemiplegiseen migreeniin?

Jos tunnistat itsessäsi FHM:n taudinkuvan, on hyvä keskustella lääkärin kanssa. Lähete neurologille on useimmiten paikallaan. Usein tehdään aivojen kuvantamistutkimus, jotta muiden samankaltaisia oireita aiheuttavien neurologisten sairauksien mahdollisuus voidaan tutkia ja poissulkea.

Neurologian erikoislääkäri, LT Hanna Harno, HUS

*) autosomi = kromosomi, joka ei ole sukupuolikromosomi; ihmisellä kromosomit 1-22

Julkaistu Päänsärky-lehdessä 1/2010.

Takaisin ylös