Migreenin hoito

Lievä migreenikohtaus voi mennä ohi levolla, mielellään pimeässä ja viileässä huoneessa. Se voi helpottua myös lämpimässä suihkussa, rentoutumisharjoituksella tai muilla ei-lääkkeellisillä keinoilla.

Migreenikohtausta lääkitään kahdentyyppisillä kohtauslääkkeillä: tulehduskipulääkkeillä tai migreenin täsmälääkkeillä, triptaaneilla. Jos kohtauksen tunnistaa migreeniksi jo ennen kivun alkua, sen voi saada poikki tulehduskipulääkkeellä, jonka annoksen täytyy olla riittävän suuri. Sellaisena annoksena pidetään kaksin-kolminkertaista annosta verrattuna siihen, mitä tavallisesti otetaan esimerkiksi nuhakuumeessa.

Jo alkanutta kipua voi myös lääkitä tulehduskipulääkkeellä tai ellei sellainen yksin auta, migreenin täsmälääkkeellä. Näitä kahta voidaan myös yhdistää. Tavoitteena kuitenkin on, että jo alkanut kohtaus lääkitään mahdollisimman nopeasti. Täsmälääkkeet vaikuttavat parhaiten migreenikohtauksen alkuvaiheessa eli perifeerisen sensitaation aikana. Jos kipu etenee alkuvaihetta pidemmälle eli saavuttaa sentraalisen sensitaatiovaiheen, lääkkeiden teho heikkenee, koska kivun hermostolliset mekanismit ovat migreenikohtauksen alussa ja etenemisvaiheessa erilaiset.

Sekä tulehduskipulääke että täsmälääke valitaan kohtaustyypin mukaan: nopeasti alkavaan migreenikohtaukseen nopeasti imeytyvä lyhytvaikutteinen lääke ja pitkään migreenikohtaukseen hitaampi mutta pitkään vaikuttava valmiste. Pitkän kohtauksen yhdistelmälääkityksessä valitaan nopea kipulääke ja pidempikestoinen täsmälääke. Lääkäri auttaa sopivan valmisteen ja annoskoon valinnassa. Kohtauslääkityksestä löytyy lisää tietoa migreenin Käypä hoito -suosituksesta, www.kaypahoito.fi.

Lääkkeiden toimivuus on hyvin yksilöllistä. Jokaiselle uudelle lääkkeelle kannattaa antaa kolme mahdollisuutta. Ellei lääke auta kolmeen peräkkäiseen kohtaukseen, sen voi vaihtaa. Tosin lääkettä voidaan pitää toimivana myös silloin, kun se auttaa useimmissa kohtauksissa ja poistaa kivun ja palauttaa toimintakyvyn kahdessa tunnissa. Lääkityksen tehoa on syytä seurata päänsärkypäiväkirjalla.

Usein toistuvien migreenikohtausten lääkitseminen kohtauslääkkeillä pitää sisällään riskin särkylääkepäänsärystä. Riskirajana pidetään lääkkeestä riippuen joko kymmentä käyttöpäivää kuukaudessa (triptaanit ja opiaatit sekä yhdistelmävalmisteet) tai 15 käyttöpäivää kuukaudessa (särkylääkkeet, Aspiriini ja parasetamoli), kun käyttö jatkuu yli kolmen kuukauden ajan. Sen sijaan suuretkaan annokset harvakseltaan eivät aiheuta särkylääkepäänsärkyä.

Takaisin ylös