Siirry sisältöön

Kolmoishermo­särky

Kolmoishermosärky eli trigeminusneuralgia on kasvojen tuntohermotuksesta vastaavan aivohermon kiputila. Kolmoishermosärky on yksi kovimmista neuropaattisista kiputiloista.

Kolmoishermo (nervus trigeminus) on kasvojen alueen kolmihaarainen tuntohermo. Kukin haara huolehtii tietyn kasvojen alueen tuntoaistista. Hermoja on kaksi, kummallakin puolen kasvoja on omansa. Kolmoishermosärky on yksi kovimmista neuropaattisista kiputiloista.

Kolmoishermosärky voi tuntua minkä haaran alueella hyvänsä, mutta sitä saattaa esiintyä myös kahden tai kolmenkin haaran alueella. Tyypillisesti kolmoishermosärky on toisella puolen kasvoja, mutta myös molemminpuolinen särky on mahdollista.

Ihossa tai muissakaan kasvojen alueen kudoksissa ei ole mitään vauriota, vaan kipu johtuu kolmoishermon poikkeavasta toiminnasta.

Kolmoishermosärky alkaa useimmiten keski-iässä, mutta sitä voi esiintyä kaikenikäisillä. Naisten riski sairastua on miehiä suurempi. Suomessa sairastuu kolmoishermosärkyyn joka vuosi lähes 600 henkilöä.

Kolmoishermosäryn syyt

Kolmoishermosäryn aiheuttajaa ei useimmissa tapauksissa tiedetä. Sairautta on kahta eri muotoa. Tyypillisen muodon syynä on usein aivorungon alueella epätavallisesti kulkeva valtimo, joka painaa kolmoishermoa. Epätyypillinen muoto saattaa johtua esimerkiksi kolmoishermon vioittumisesta vyöruusun tai MS-taudin seurauksena. Myös kasvovamma tai hampaisiin tehty toimenpide voi vaurioittaa jotakin kolmoishermon osaa.

Kolmoishermosäryn oireet

Kipukohtaus alkaa äkillisesti. Sen voi aiheuttaa esimerkiksi kasvojen kosketus, parranajo, meikkaaminen tai hiustenpesu. Myös viileä ilma tai tuuli sekä syöminen tai hampaiden harjaaminen laukaisevat helposti kipukohtauksen.

Kipukohtauksessa tulee sarja erittäin voimakkaita ja intensiivisiä sähköiskumaisia kiputuikkauksia. Hankalimmillaan kipu voi estää kasvojen tai hampaiden pesun, puhumisen tai syömisen. Kipukohtaukset voivat kestää muutamasta sekunnista minuutteihin, ja niitä voi esiintyä vuorokauden aikana useita kymmeniä. Kohtausten välillä potilas saattaa olla lähes tai kokonaan oireeton. Kolmoishermosärky voi kadota ihan itsestään, mutta se voi uusiutua vuosienkin kuluttua.

Ei pelkkää pääkipua

Kolmoishermosärky kuormittaa potilasta ja usein sen liitännäisoireena ilmenee unihäiriöitä, väsymystä, ahdistuneisuutta ja mielialan laskua. Lisäksi voi ilmetä jännitystä sekä lihaskireyttä ja -kipuja. Sairaus vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja saattaa vähentää aiempia harrastuksia. Myös työkyky voi heiketä, mikä voi aiheuttaa ongelmia toimeentulossa.

Diagnoosi

Kolmoishermosäryn diagnoosi perustuu tarkkoihin esitietoihin oireista ja lääkärin tekemään huolelliseen neurologiseen tutkimukseen. Useimmiten se on helppo erottaa muista kasvojen alueen kiputiloista, jotka ovat kolmoishermosärkyä tavallisempia.

Niin sanottu epätyypillinen kasvokipu on suun ympäristöön keskittyvä jatkuva jomotus. Migreenikohtaus paikallistuu harvoin yksinomaan kolmoishermon alueelle, eikä se ole sähköiskumaisen tuikkivaa.

Leukanivelen toimintahäiriöstä johtuva kipu paikallistuu puolestaan usein niveleen, jonka painelu aristaa ja liikerata on epätasainen.

Mikäli kolmoishermosärkyä epäillään tai se on jo todettu kivun syyksi, on pään magneettikuvaus aiheellinen.

Lääkehoito

Kolmoishermosärkyä hoidetaan ensisijaisesti lääkkeillä, joista tärkeimpiä ovat niin sanotut epilepsiakipulääkkeet. Karbamatsepiini (Neurotol slow, Tegretol) on kolmoishermosäryn hoidon peruslääke, josta saa avun noin 70–80 % kolmoishermosärkyä sairastavista. Mikäli se aiheuttaa liikaa haittavaikutuksia (väsymys ja huimaus), voidaan kokeilla okskarbatsepiinia (Trileptal), jolla on yleensä vähemmän haittavaikutuksia. Muita vaihtoehtoisia epilepsiakipulääkkeitä ovat lamotrigiini, gabapentiini ja pregabaliini. Näiden lisänä käytetään yleensä niin sanottuja kipukynnyslääkkeitä, joita ovat muun muassa amitriptyliini ja duloksetiini.

Oikean lääkityksen löytäminen voi olla haasteellista, ja usein joudutaan tekemään monia lääkekokeiluja ja testaamaan eri lääkeyhdistelmiä. Onnistuneen lääkeyhdistelmän löydyttyä jopa täyden kivuttoman tilan saavuttaminen on mahdollista.

Kirurginen hoito

Mikäli lääkehoito ei tehoa, voidaan turvautua neurokirurgiaan. Neurokirurgisista hoitomenetelmistä yleisimpiä ovat MVD (mikrovaskulaarinen dekompressio), eli puristuksissa olevan verisuonen vapauttaminen ja ganglion elektrokoagulaatio.

Moniammatillinen hoito

Vaikeissa kroonisissa kivuissa saavutetaan parhaat hoitotulokset monialaisella ja moniammatillisella yhteistyöllä, jossa tavoitteena on kivun lievittymisen ohella toimintakyvyn ja elämänlaadun koheneminen. Kroonisesta kivusta kärsivä potilas voi hyötyä rentoutus- ja kivunhallintamenetelmien harjoittelusta.

Myös psykologin ja fysioterapeutin konsultaatiota suositellaan.

Sosiaalityöntekijä voi auttaa toimeentulokysymyksissä, varsinkin, jos sairaus pitkittyy.

Itsehoito

Kun pyrkii välttämään stressaavia tilanteita, kylmää ilmaa ja tuulta, kipupisteisiin koskemista ja muita kipua provosoivia asioita, voi kolmoishermosäryn kanssa elää kohtuullisen hyvää elämää.

Terveyskylän sivulla on virtuaalinen Kivunhallintatalo(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun), josta saa luotettavaa tietoa, apua ja työkaluja kivun ymmärtämiseen. Palvelu on tarkoitettu potilaille, läheisille ja ammattilaisille. Kivunhallintatalo on avoin kaikille asuin- tai hoitopaikasta riippumatta.

Sisällön ovat tuottaneet HUS:n Kipuklinikan lääkärit, psykologit, sairaanhoitajat ja fysioterapeutit.

Vertaistukea on saatavilla

Facebookissa toimii suljettuja keskusteluryhmiä, joissa samassa tilanteessa olevat voivat jakaa kokemuksiaan ja vinkkejään kolmoishermosäryn kanssa elämiseen. Pääset keskusteluryhmiin alla olevien linkkien kautta: