Sosiaalityön opiskelijana Migreeniyhdistyksessä

Talvinen tervehdys sekä hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille!

Olen Anna Miinin-Soiru, ensimmäisen vuoden sosiaalityön opiskelija Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitokselta. Ensimmäisen vuoden opintojen käytännön harjoittelujakson teemana on toimijuuden tukeminen sosiaalityön näkökulmasta erityisesti järjestökentällä. Tätä harjoittelua olen ollut suorittamassa Migreeniyhdistyksessä, koska terveyssosiaalityön kiinnostus ajoi minut alun perinkin sosiaalityön opintojen pariin. Olen myös itse kärsinyt vaikeasta migreenistä kouluikäisenä, ja tunnen monia migreeniä sairastavia, myös kroonikkoja.

Migreeni on edelleenkin alidiagnosoitu neurologinen sairaus. Se on myös yhteiskunnallisesti merkittävä sairaus erityisesti työikäisen väestön keskuudessa aiheuttamalla sekä epäsuoria (sairauspoissaolot, työn tuottavuuden lasku) että suoria (sairaala- ja poliklinikkakäynnit, lääkitykset) kustannuksia. Ennen harjoittelua en ollut edes tullut ajatelleeksi, millaista elämä esimerkiksi Hortonin neuralgian (kutsutaan myös itsemurhapäänsäryksi) kanssa voi pahimmillaan olla.

Harjoittelun aikana olen perehtynyt yleisesti potilasyhdistyksen toimintaan ja nähnyt, kuinka se pyrkii konkreettisesti ajamaan migreeniä sairastavien etuja esimerkiksi migreeni- ja päänsärkysairaustietoisuutta lisäämällä. Hyvä esimerkki etujen ajamisesta on ajankohtaisiin asioihin kannan ottaminen. Harjoittelun aikana sosiaalityön näkökulmasta nousi esimerkiksi esille mielenkiintoinen ajankohtainen keskustelu uusien biologisten estolääkkeiden korvattavuudesta. Myös erilaiset hankkeet kuuluvat yhdistysten toimintaan, sillä näin kehitetään myös yhteistyötä kolmannen, yksityisen ja julkisen sektorin toimijoiden välillä.

Mielenkiintoni herätti erityisesti Triangeli-hanke, jossa Migreeniyhdistyskin on mukana (https://migreeni.org/ajankohtaiset/oikea-aikainen-diagnoosi-ja-kokonaisvaltainen-hoito-vahentavat-migreenin-kustannuksia-yhteiskunnalle/(avautuu uuteen ikkunaan)). Hanke on moniammatillinen ja työryhmän mukaan migreeniä sairastavat voisivat hyötyä entistä kokonaisvaltaisemmasta otteesta hoidon koordinoinnissa. Hanke ajaa moniammatillisen hoitotiimin asiaa migreeniä sairastavan hoidossa niin, ettei hoito perustu vain satunnaisiin lääkärin ja fysioterapeutin vastaanottoihin. Yksi ratkaisuehdotus tähän olisi ottaa moniammatilliseen tiimiin kipu- tai päänsärkyhoitaja, jotta voitaisiin varmistaa hoidon jatkuvuus. Tätä kautta asiakas voitaisiin ohjata myös muille tahoille, kuten esimerkiksi psykologille, fysioterapiaan tai ravitsemusterapeutin vastaanotolle.

Triangelin kaltaiset hankkeet ovat migreenin hoidon sujuvuuden kehittämisen kannalta todella tärkeitä. Sosiaalityön opiskelijana kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, ettei moniammatillisuudessa ollut otettu huomioon sosiaalipuolen osaamista ja panosta. Opinnoissamme on jo sivuttu sosiaali- ja terveyspuolta arkipuheessa yhtenä kokonaisuutena, mutta käytännössä nämä tahot eivät juurikaan keskustele keskenään. Tämä on konkretisoitunut erityisesti moniammatillisen sote-johtamisen kurssilla.

Sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa painottuu myös hyvinvoinnin edistäminen, ja sen vuoksi sosiaalista näkökulmaa olisi mielestäni hyvä tuoda mukaan moniammatillisuuteen. Yksi sosiaalityöntekijän tehtävistä on asiakkaan kokonaistilanteen kartoittaminen ja sen selvittäminen, kuinka tämä pärjää arjessa, ja millaisia tukitoimia voisi lisätä. Triangelin kaltaisia hankkeita soisi olevan potilasjärjestöissä enemmänkin, ja toivoisin ja uskoisin sosiaalityön olevan entistä enemmän tulevaisuudessa mukana näissä.

Olen saanut tämän harjoittelun aikana paljon mielenkiintoista näkökulmaa yhdistystoimintaan, ja sain harjoittelun aikana laatia myös palveluohjausoppaan sosiaalityön näkökulmasta migreeniä sairastavalle. Tämän laatiminen yhteistyössä Migreeniyhdistyksen työntekijöiden kanssa oli mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus, joka antaa eväitä tulevaisuuden työelämää varten.

Kaiken kaikkiaan järjestökenttä potilasyhdistyksessä on selkeytynyt ja näyttäytyy nyt yhtenä mahdollisuutena työllistymiseen valmistumisen jälkeen. Toivoisin mahdollisimman monen opiskelijakollegan hakevan harjoitteluun Suomen Migreeniyhdistykseen, sillä täällä todellakin pääsee kehittämään yhdistyksen sosiaalista näkökulmaa ja vaikuttamaan siihen.