”Sinnittelin ehkä liian pitkään” – Kroonistunut migreeni ja selkävaivat saivat Anun vaihtamaan työtä

Tamperelaisen Anu Ylösen kokemuksen mukaan työelämässä on paljon hyvää tahtoa ymmärtää migreeniä, mutta tietoa ei ole riittävästi.

Migreeniyhdistyksen hallituksen jäsen sekä Tampereen vertaisryhmän ohjaaja Anu Ylönen, 45, on sairastanut migreeniä lapsesta saakka. Migreenidiagnoosin Anu sai noin parikymmentä vuotta sitten.

Koulutukseltaan Anu on sairaanhoitaja, ja diagnoosin saadessaan hän työskenteli kolmivuorotyössä vuodeosastolla.

– Neurologi totesi silloin, ettei migreeni sovi yhteen vuorotyön kanssa ja kannattaisi siirtyä muunlaisiin töihin, Anu kertoo.

“Moni yrittää sinnitellä töissä väkisin

Anu yritti löytää keinoja selvitä raskaassa työssä ja teki vuorotyötä vielä 18 vuotta migreenidiagnoosin jälkeen.

– Jossain vaiheessa yövuorot jäivät pois, mikä helpotti hieman. Taustalla yövuoroista pois jäämiseen olivat migreenin lisäksi myös selkäongelmat.

Vuosien myötä Anun migreeni kroonistui.

– Yksi syy migreenini kroonistumiselle voi olla se, että sinnittelin niin pitkää töissä, hän pohtii.

Ilmiö on tuttu monelle migreeniä sairastavalle. Migreenistä kärsivät ovat usein hyvin tunnollisia ja sinnittelevät töissä pitkään.

– Hoitotyössä huomasin, että todella moni työntekijä sairastaa migreeniä. Siitä ei kuitenkaan valiteta, vaan koetetaan pärjätä, Anu toteaa.

– Itsekin sinnittelin pitkään, mutta jossain kohtaa en enää jaksanut. Tunsin huonommuutta siitä, ettei jaksamiseni riittänyt enää siihen, että tekisin jääräpäisesti töitä, hän huokaa.

Migreenistä ei tarpeeksi tietoa työpaikoilla

Migreeni vaikuttaa merkittävästi työ- ja toimintakykyyn. Anulle täsmälääkkeen ottaminen työpäivän aikana on mahdotonta, sillä lääkkeen ottamisen jälkeen on mentävä nukkumaan. Tämä aiheutti yksittäisiä sairauspoissaoloja töistä. Anu kertoo olevansa kuitenkin jotenkin toimintakykyinen migreenissä, kun lääke on vaikuttanut. Tätä ulkopuolisten voi olla vaikea ymmärtää.

– Migreenikohtaukseni saattaa alkaa usein aikaisin aamulla herätessä. Usein olen työkykyinen lääkkeen myötä puolen päivän tienoilla, mutta ei sairaalaan voi tulla kesken vuoron.

– Sairaalassa työskennellessäni pidimme työterveysneuvottelun, jossa puututtiin yhden päivän poissaoloihini. Syytä ei selvästi ymmärretty, Anu sanoo.

Kaksi vuotta sitten Anu jäi pois hoitotyöstä ja perusti oman yrityksen, joka tarjoaa muun muassa eläinavuisteista valmennusta ja hyvinvointipalveluja. Anu kertoo koronaepidemian puraisseen jonkin verran myös hänen yritystään, ja nyt Anu työskentelee myös työterveydessä yrityksen pyörittämisen ohella.

– Nykyisessä työssäni työterveydessä onneksi joustot ovat mahdollisia. Onneksi esimieheni ja työkaverini ovat myös ymmärtäväisiä, Anu kiittelee.

Anu toivoo, että migreenin yksilöllisyys ymmärrettäisiin työpaikoilla.

– Migreenin kuva on jokaisella hyvin yksilöllinen. On surullista, että sitä ei aina ymmärretä.

Jatkuva kipu vaikuttaa mielialaan – vertaistuesta voimaa

Anu kertoo, että henkisesti työn vaihtaminen oli raskasta.

– Kun kipu on koko ajan elämässä mukana, laskee se mielialaa. Kaipasin paljon tukea, kun jätin työni sairaanhoitajana, ja niihin aikoihin menin ensimmäistä kertaa mukaan vertaisryhmään. Nykyään toimin itse vertaistukiryhmän ohjaajana.

Vertaistuen lisäksi hän saa voimaa luonnosta ja eläimistä, hyvästä parisuhteesta sekä omasta yrityksestään.

Minkälainen olisi Anun mielestä ihannetyöpaikka migreeniä sairastavalle?

– Ihannetilanne migreeniä sairastavan kannalta olisi, jos työssä olisi mahdollisuuksia joustoihin ja työtä olisi mahdollista rytmittää itse. Koronan vuoksi on ollut pakkokin opetella joustoa työelämässä.

– Tietenkään kaikilla aloilla tämä ei ole mahdollista ja esimerkiksi sairaaloissa on vaikea antaa joustoa, mikä on ymmärrettävää, hän sanoo.

Anu painottaa myös hyväksyvän ja ymmärtävän ilmapiirin merkitystä. Työpaikoille olisi tärkeää pystyä rakentamaan luottamuksellinen ilmapiiri, jotta migreeniä sairastavan ei tarvitsisi kokea syyllisyyttä sairaudestaan.

– On hienoa, että migreenistä on alettu puhua avoimemmin ja esimerkiksi julkisuuden henkilöt puhuvat migreenistään avoimesti. On tärkeää, että tieto sairaudesta ja sen moninaisuudesta lisääntyy.