Migreenin hyvä hoitotasapaino – elämää migreenin ehdoilla

Hyvän hoitotasapainon huomaa siitä, että en enää jatkuvasti pelkää kipua ja uutta kohtausta. Jatkuva seuraavan kohtauksen odottaminen sekä itsensä tarkkailu ovat omiaan ylläpitämään ja pahentamaan kipukierrettä. Nykyään kun kohtaus ei ole koko ajan tulossa, päällä tai menossa pois, niin kipureseptoritkin ovat sen verran rauhoittuneet, että minulla on myös sellaisia päiviä, jolloin en tunne pääni olemassaoloa.

Kirsi Broström

Euroopan migreenipäivää vietetään 12.9. En voi sanoa, että päivä antaa aihetta juhlaan, mutta tärkeää sen viettäminen on. Migreenitietoutta ei edelleenkään ole riittävästi, ja usein migreeni virheellisesti sekoitetaankin tavalliseen päänsärkyyn.

Oma migreeniurani on alkanut jo alakouluikäisenä. Sekä isän että äidin puolelta lähes kaikki naisoletetut sairastavat migreeniä. Migreenigeenit periytyvät suvussamme hyvin vahvasti, ja kantajia on ollut ainakin viidessä sukupolvessa.

Migreeni on vaikuttanut elämääni vuosikymmenten varrella hyvin eri tavoin. On ollut hyviä ja huonoja kausia. On ollut vuosia, joista en muista juuri muuta kuin kivun ja sen mukanaan tuoman masennuksen. On ollut viikkoja ja kuukausia, joiden aikana en ole juuri joutunut miettimään migreeniä. On ollut lääkekokeiluja, jotka ovat lähes hajottaneet mieleni ja kehoni. Onneksi on ollut myös niitä onnistuneempia, jotka ovat kohentaneet elämän laatua.

Tällä hetkellä elän migreenin kanssa melko tasaista vaihetta, ja olen jo vuosia ollut kivuttomampi kuin mitä joskus uskalsin toivoa. Migreeni, aurallinen sellainen, näyttäytyy minulle kuitenkin kerran-kaksi viikossa. Jollekin tuo kohtausmäärä on sietämättömän paljon, minulle se on vähän. Koen, että minä hallitsen migreeniä, migreeni ei hallitse minua.

Hinta, joka migreenin kanssa elämisestä ja hyvän hoitotasapainon ylläpitämisestä täytyy maksaa, tuntuu välillä kuitenkin raskaalta. Yliaktiivinen autonominen hermosto, joka joko yli- tai alivirittyy kaikesta, vaatii jatkuvaa arjessa tasapainottelua.

Säännöllinen päivärytmi kesät-talvet, oli sitten arki tai viikonloppu. Aina samaan aikaan nukkumaan, samaan aikana sängystä ylös. Huonosti nukuttu yö tai liian vähät yöunet ovat yhtä kuin migreeni. Ruokaa neljän tunnein välein. Mielellään fiksua sellaista. Alhainen verensokeri kostautuu migreeninä usein seuraavana päivänä. Ei liian voimakkaita ärsykkeitä. Ei suuria tunnepiikkejä. Ei mielellään itkemistä. Ei juhlimista, ei alkoholia. Ei liian raskasta liikuntaa, mutta liikkua kuitenkin täytyy. Ehdottomasti ei korkeasykkeistä liikuntaa. Useat lääkeaineet, esim. lähes kaikki kipulääkkeet laukaisevat migreenikohtauksen. Hormonaalinen ehkäisy on täysin poissuljettu. Listaa voisi jatkaa vielä, mutta tämä kertoo ei vain minun, vaan myös usean muun migreenipotilaan arjesta.

Koska minulla on tällä hetkellä niin hyvä hoitotasapaino, voin ottaa riskejä. Voin tehdä joskus päätöksen ja valvoa sekä nauttia muutaman lasin alkoholia. Seurauksia kannan toki useamman päivän. Voin käyttää tuoksuja. Voin syödä kohtuudella sokeria. Voin lähteä lähikauppaan tai jopa liikuntaharrastukseen ilman, että kannan kohtauslääkkeitä mukana.

Hyvän hoitotasapainon huomaa myös siitä, että en enää jatkuvasti pelkää kipua ja uutta kohtausta. Jatkuva seuraavan kohtauksen odottaminen sekä itsensä tarkkailu ovat omiaan ylläpitämään ja pahentamaan kipukierrettä. Nykyään kun kohtaus ei ole koko ajan tulossa, päällä tai menossa pois, niin kipureseptoritkin ovat sen verran rauhoittuneet, että minulla on myös sellaisia päiviä, jolloin en tunne pääni olemassaoloa.

Minun kohdallani merkityksellinen tekijä, joka ylläpitää hyvää hoitotasapainoa on joustava työ. Voin itse määritellä omat aikatauluni ja usein säädellä työn intensiteettiä. Jos on kohtauspäivä, voin keskittyä vähemmän haastaviin työtehtäviin. Raskaamman työperiodin jälkeen voin pitää enemmän vapaata ja antaa kehon ja mielen palautua. Voin tehdä etätyöpäiviä ja siten keventää työviikkoa. Tiedän, että olen onnekas omatessani näin joustavan työn. Haluankin migreenipäivän kunniaksi kiittää omaa työnantajaani joustosta. Lisäksi haluan haastaa kaikki työnantajat miettimään, millaisilla ratkaisuilla migreenipotilaiden työssäjaksamista voitaisiin tukea. Usein pienillä muutoksilla saadaan paljon aikaan!