Elämä on nyt
Sirpa Jyräs-Ikoselle migreeni on ollut tuttu 12-vuotiaasta asti. Hän kertoo kokemustarinassaan migreenin vaikuttaneen monella tapaa hänen elämäänsä ja valintoihinsa. Migreenin myötä on kuitenkin muodostunut motto: Eilistä et voi hengittää, huomista et voi hengittää. Voit hengittää vain nyt. Elämä on tässä.
Sirpa
Migreeni astui elämääni täysin yllättäen, kun olin 12-vuotias. Kohtaus alkoi auralla kesken kuvaamataidon tunnin, kauniina kevätpäivänä. Kokemus oli todella pelottava, enkä kertonut siitä edes opettajalle. Kotiin päästyäni ensimmäisestä migreenistä tulikin ”luonnollinen” osa elämääni. Isä onnitteli suvun perinnöstä ja antoi särkylääkkeen.
Migreeni on vaikuttanut työelämääni opiskeluajoista asti, ja vaikuttaa yhä, kun on vielä muutamia vuosia eläkkeelle siirtymiseen. Työssäoloaikani jakaantuu selkeästi kolmeen jaksoon: Ensin 20 vuoden nouseva ura teollisuudessa, lamakauden kymmenen vuoden työttömyys/pätkätyö/kouluttautuminen, ja viimeksi kohta kahdeksan vuoden työsuhde monella tavalla ihmisläheisemmässä työssä yhdistystoiminnassa. Vuosien mittaan migreenin vaikutus elämääni on ollut pienestä haitasta lähes työkyvyttömyyteen.
Huomaan, että migreenin sairastaminen on muuttanut minua. Tärkeimpänä on elämän arvojen muuttuminen. Nykyään elämänlaatu on paljon tärkeämpää kuin uraputki. En halua enää vaativiin, tiukasti aikataulutettuihin tehtäviin. Pitkähkö työttömyyskausi opetti, että työ ei määritä minun arvoani. Olin työtön, mutta en toimeton, vaan opiskelin samaan aikaan omilla ehdoillani ja minua kiinnostavia aiheita. Välillä olin kesätöissä kesäkahvilassa, ihan omasta halusta, mikä herätti monissa ihmetystä. Jopa siinä määrin, että TE-keskuksen yhteyshenkilö pyysi anteeksi, kun joku oli osoittanut minulle moisen tehtävän.
Tunnen omat rajoitukseni. Kunnioitan omaa jaksamistani ja asetan jämäkästi rajani. Pystyn hyvänä aikana” ja rajoitetun ajan kerrallaan kiireiseen ja aikatalutettuun, tarkkuutta vaativaan työhön. Joskus jopa nautin siitä. Nämä jaksot vaativat kuitenkin leppoisamman ajan palautumiseen. Toisaalta asioissa, joissa minulla on pohjalla vankka osaaminen, pystyn toimimaan automaattiohjauksella myös kohtuullisen migreenikohtauksen aikana. Ajoittainen iltatyö ja tilaisuudet vaativat oman palautumisensa.
Myönnän reilusti, että olen muuttunut tippaleipäaivoisesta putkiaivoiseksi. Nuoruuden multitaskaaja, joka selviytyi neljästä tehtävästä yhtä aikaa ja siinä sivussa palveli asiakkaat, on enää muisto vain. Nyt asiakkaat odottavat kiltisti kukin omaa vuoroaan. Toki palvelen edelleen ystävällisesti, pidän asiakkaistani ja arvostan heitä. Mukavat kohtaamiset saattavat jopa viedä alkavan migreenikohtauksen pois.
Nuorena ja aikaansaavana minua ärsytti suunnattomasti, että perheeni, erityisesti isosiskot, pitivät minua loivaliikkeisenä tai laiskana. Vanhemmiten olen antanut heidän pitää ajatuksensa. Minun ei tarvitse enää vaivautua selittelemään heille, miksi keskityn fyysisesti kevyempiin tehtäviin. Rankat fyysiset suoritukset laukaisevat helposti kahden viikon migreeniputken. Tarvittaessa vetoan lääkärin antamaan ohjeeseen.
Migreeni on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen monella tapaa elämääni ja valintoihini. Valinnoillani vaikutan hyvinvointiini ja hyvä olo painaa enemmän vaakakupissa kuin ”hetken nautinto” ja sen jälkeen monen päivän huono olo. En käytä juurikaan alkoholia, mutta se tuntuu haittaavan enemmän muita kuin minua. Olen saanut olla niin paljon migreenin takia nuppi sekaisin, etten halua sitä enää vapaaehtoisesti. Kun syön oikein, pysyy vatsavaivat poissa, eikä migreenikään vaivaa. Liikunnan määrä ja laatu pitää mitoittaa senhetkisen olotilan mukaan. Pystyn harrastamaan omaan tahtiini kaikkea mitä rakastan: tanssimista, asahia, metsäilyä, pyöräilyä (mummopyörällä). Ainoastaan punttisalilla käynti vaatii niin paljon säätöä, että luovutin sen sovinnolla. En oikeastaan enää tunnista, mikä elämässäni on rajoitettua, vai onko kyseessä elämäntapani. Minä itse olen vastuussa omasta elämästäni ja omasta hyvinvoinnistani.
Nautin hyvistä kausista ja toimin silloin vointini mukaan aktiivisemmin. Välillä migreeni oli niin kauan poissa, että ajattelin jo saavuttaneeni mummo-tason. Kuulin jo itseni sanovan: ”Voi, oli minullakin nuorempana migreeni, mutta iän myötä se jäi kokonaan pois.”
Toisin kävi, mutta olenhan elämäni aikana tottunut siihen, että migreeni pysäyttää kaiken. Sain tuoksualtistuksesta kahden viikon migreeniputken ja kohtausta säikähtäneenä varasin ajan neurologille. Tämä katsoi koneelta ikääni, totesi sitten, ”Tämän ikäisenä migreeni usein räjähtää, mutta usein se kyllä helpottaa 70 vuoteen mennessä. Nyt minulla päivitetty hoitosuunnitelma ja sen myötä ollut migreeneissä pitkä tauko. Sitä mummo-tasolle pääsyä odottelen yhä.
Migreenin myötä mottoni on: Eilistä et voi hengittää, huomista et voi hengittää. Voit hengittää vain nyt. Elämä on tässä.