Erityisluokanopettajan työpäivä

Minkälainen työpäivä on erityisluokanopettajalla, joka toimii pienryhmän opettajana? Mikä on työhyvinvoinnin kannalta haastavaa ja mikä tukee sitä? Tässä blogisarjassa eri alojen ammattilaiset kertovat työpäivistään pohtien asiaa erityisesti työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Rebekka Saukko
Erityisluokanopettaja

Olen Rebekka Saukko, erityisluokanopettaja. Työskentelen tällä hetkellä yläkoulussa seitsemän oppilaan pienryhmän opettajana. Luokkatyössä minulla on tiimissäni koulukäynninohjaaja ja psykiatrinen sairaanhoitaja, joten työtä ei tarvitse tehdä yksin. Kerron teille yhdestä melko tyypillisestä työpäivästäni.

Saavun työpaikalle klo 8.00. Minulla on ollut eilen aamulla migreenikohtaus ja olo on edelleen aistiherkkä ja niska on jumissa. Mietin, selviänköhän tästä työpäivästä ilman uusiutuvaa kohtausta. Availen tietokoneen ja juttelemme työkaverien kanssa viikonlopun kuulumisia. Ensimmäinen oppitunti alkaa klo 8.10. Luokkamme oppilaat opiskelevat hyvin yksilöllisillä suunnitelmilla, joten osa tekee vain lyhyttä koulupäivää ja osa käy paljon oman perusluokkansa tunneilla. Näin ollen luokkamme oppilasmäärä ja kokoonpano on oppitunneittain hyvin vaihteleva. Tänään ensimmäisellä oppitunnilla on vain yksi oppilas, joten viikko alkaa rennosti kahdenkeskisellä työskentelyllä.

Klo 9.00 koittaa ensimmäinen välitunti. Olemme tiimimme kanssa sopineet pitävämme aina yhden aamuvälitunnin ja yhden iltapäivävälitunnin kahvivälkkänä, jolloin poistumme luokasta ja menemme istumaan opettajanhuoneeseen. Olemme kokeneet tämän työhyvinvointimme kannalta hyvin tärkeästi, sillä se on pieni irtaantuminen muutoin usein hektisestä luokka-arjesta. Toisinaan kahvivälkät tosin kuluvat työasioissa, kun opehuoneella näkee kätevästi kollegoita ja silloin on kätevä keskustella tulevasta kokeesta, jostain sattuneesta tilanteesta tai milloin nyt mistäkin on tarve jutella tai tiedottaa toista. Tänään saan kuitenkin juoda kahvini rennosti niitä näitä jutellen.

Toisella oppitunnilla päivä pyrähtääkin kunnolla käyntiin, kun luokassa on neljä oppilasta, jotka opiskelevat täysin eri asioita. Joku it-tuesta sattuu samalla paikalle selvittämään tulostamisongelmaani. Ohjeistan oppilaat ja ohjaajan työ touhuun ja ohessa vastailen it-tuen kysymyksiin. Kerkeän yllättävän hyvin seurailla ja auttamaan oppilaiden työskentelyä sekä käydä välillä kokeilemassa tulostamista etätulostimelta. Omassa työssäni se, että luokassa tapahtuu monenlaista yhtä aikaa, on hyvin normaalia, mutta kuormittaahan se pitää monta asiaa yhtä aikaa mielen päällä.

Seuraava välitunti kuluu tiimin kanssa akuuteista oppilasasioista keskustellen. Kolmas oppitunti on minulla hyppytunti, joka käytän tietokoneella istuen, oppitunteja suunnitellen. Tietokoneeni on ärsyttävästi ikkunan edessä, joten näytön lisäksi aurinkoisina päivinä häiritsee myös pihalta paistava auringon valo. Tänään on pilvistä, mutta aistiherkkyydet vaivaavat edelleen, joten sammutan omasta työtilastani valot. Lähden ruokailuun hieman aiemmin, jotta välttyisin ruokalan pahimmalta melulta, mutta ruokailuni kestää sen verran, että lopulta olen täyden melun keskellä. Ruokailun ohessa kollega kertoo työasian, joka minun pitäisi muistaa. Koska hyppytuntini jäi hieman lyhyeksi, jatkan ruokailun jälkeen tuntien valmistelua vielä hetken. Suunnittelu keskeytyy, kun oppilas tulee juttelemaan ja kysymään minulta ohjeita. Näinpä tuntien valmistelussa meni hieman suunnittelemaani kauemmin, mutta ehdin kuitenkin pitävää vielä 10min kahvihetken.

Iltapäivän loput kolme oppituntia menevät melko tyypillisesti. Oppituntien opetuksen ohessa mm. lähetän poissaolijalle koulutehtävät, pohdin oppilaan työskentelyn haasteita ja selvittelen akuuttia oppilasasiaa. Saan pitää myös iltapäivän kahvivälkän vapaana työasioista ja muistan kirjata ylös ruokailussa minulle sanotun työasian. Oppituntien jälkeen klo 14.15 siirryn suoraan erityisopettajien palaveriin, jonka ohessa syön vähän välipalaa. Pääsen palaverista kotiin klo 15.30. Jotenkin kummasti selvisin ilman migreenikohtausta, mutta haluan lähteä heti kotiin lepäämään, sillä eilinen kohtaus tuntuu edelleen olossa. Usein jään iltapäivällä vielä suunnittelemaan oppitunteja. Tänään olen kuitenkin iloinen siitä, että voin itse määrittää oppituntien ulkopuolista työaikaani.

Työssäni kuormittaa se, että mielen päällä on yleensä monta asiaa yhtä aikaa. Erityisopettajan työssä on oltava valmis nopeasti muuttuviin ja yllättäviinkin tilanteisiin. Kaikki tehtävät asiat pyrin kirjoittamaan heti ylös, jotta ne eivät unohtuisi tai lisäisi kuormitusta. Oppilaiden erilaiset tilanteet ja haasteet ovat kuitenkin sellaisia mietityttäviä asioita, joita ei usein voi kirjata paperille pois mielestä. Ne ovat myös niitä, jotka toisinaan kulkeutuvat vapaa-ajalle mietityttämään. Sosiaalisuus ja jatkuva tilanteiden ja oppilaiden mielialojen havainnointi on myös kuormittavaa ja vapaa-ajalla tarvitsenkin rauhoittavaa ja ajatukset täysin nollaavaa tekemistä. Parhaiten saan pääni nollattua tallilla, jossa käyn ratsastustunneilla kerran viikossa. Hevoset ovat todellisia terapiaeläimiä, eikä niiden seurassa ehdi ajatella muuta.

Olen todella iloinen, että koulumme työyhteisö on mielettömän hyvä. Se on valtava vahvuus ja työhyvinvointia lisäävä tekijä. Luokkamme tiimi toimii hienosti yhteen ja voin luottaa heihin. Opehuoneessa saa pienen nollauksen, kun välillä nauru raikaa oikein vatsanpohjasta. Osasta työkavereista on tullut hyviä ystäviäni. Työn parasta antia ovat oppilaiden onnistumiset. Hienointa on, kun huomaa, että pienluokkamme on voinut tarjota oppilaalle hänen tarvitsemansa tuen ja haasteet alkavat helpottaa. Arkisista pienistä onnistumisista iloitaan yhdessä. Ja jos joskus ei onnistu, opella tai oppilaalla, aina koittaa uusi päivä, jolloin aloitetaan taas puhtaalta pöydältä.