Vaikka sairastan migreeniä, hoidan työni hyvin ja tunnollisesti
53-vuotias Merja on elänyt migreenin kanssa alakouluikäisestä lähtien. Vuosien varrella työpaikoilla on tullut vastaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä migreeniä.
Merja
Olen Merja, 53 vuotta ja olen sairastanut migreeniä alakouluiäistä saakka. 1970-luvulla migreeniä ei tunnettu sairautena, eikä siihen ollut lääkettä. Koulusta ei päässyt kotiin, ennen kuin oksentelu alkoi. Saatoin oireiden alkaessa nukahtaa tunnille, mutta opettaja sivuutti oireet laiskuutena. Äitini sairasti migreeniä ja ymmärsi tilanteen.
Murrosiässä ja aikuistuessa, myös kohtaukset muodostuivat pahemmiksi ja itse aloin ymmärtää mikä niitä aiheuttaa, mm. voimakkaat valot, ruoka-aineet, tuoksut, verensokerin heitto, kuumuus. Pahimpina koen tuoksut ja valon. Olen ollut aktiivinen tuoksujen vastustaja yleisötapahtumissa ja työpaikoilla. Olen yhden ainoan kerran asiakkaalta saanut negatiivisen palautteen asiasta. Tästä tiedän, miten monia voimakkaat tuoksut häiritsevät, vaikka ei migreeniä olisikaan – syynä voi olla esimerkiksi allergia tai tuoksuyliherkkyys. Silmissäni on synnynnäinen valonarkuus, joka edesauttaa tätä ongelmaa. Toiset nauttivat kevätauringosta, minulle kevät on valkoisine hankineen pahin vuodenaika. Aurinkolasit kuuluvat asusteisiini lähes ympäri vuoden – paistoi aurinko tai ei.
Työpaikoilla olen kohdannut kanssaihmisiä, joilla on samat ongelmat, mutta myös niitä, jotka eivät asiaa ymmärrä. Olen sanonut heille, jos ei tiedä mitä on migreenisärky – ei sitä voi ymmärtää. Migreeniä ei edelleenkään luokitella hyväksyttäväksi sairaudeksi. Olen saanut 1990-luvulla jopa krapulasyytöksiä, kun olen migreenipäivän jälkeen tullut heikommassa kunnossa töihin. Sitä valitettavasti yhä vähätellään. Vaikka sairastan migreeniä, hoidan työni hyvin ja tunnollisesti. Se ei vaikuta älykkyyteni eikä suorituskykyyni muuna aikana.
Perheeni on aina ymmärtänyt sairauteni ja osannut toimia sen mukaan; kun kohtaus on päällä, meillä ollaan hiljaa ja saan olla rauhassa pimeässä tilassa. Kukaan ei häiritse. Kolmella viidestä lapsestani on myös migreeni ja tämä on tietysti surullinen asia. Pojallani oli alakoululaisena jo vaikeaa ja hänelle harkittiin estolääkitystä, mutta emme lähteneet sitä silloin kokeilemaan, koska betasalpaajat olisivat rajoittaneet lapsen elämää liikaa. Onneksi murrosikä taittoi migreenin lähes pois. Nykyään hänelle tulee kohtauksia todella harvoin.
Oma migreenini on aurallinen sekä auraton. Auraton särky kestää viikon ja johtaa lähes aina siihen, että joutuu hakemaan päivystyksestä apua. Tämä muoto johti aikanaan siihen, että aloin pelätä kohtauksia niin paljon, että hakeuduin työterveyden kautta lääkärille. Lääkäri ehdotti estolääkityksen aloittamista. Lääkekokeilujen jälkeen löytyi sopiva estolääkitys, jota olen nyt käyttänyt noin neljä vuotta. Minulla alkoi uusi elämä. Neljän vuoden aikana annostuksia on fiksailtu kohdilleen ja kohtauksia on tullut, mutta niitä ei voi edes verrata entiseen. Kevättalvet ovat edelleen huonoa aikaa, mutta kun tietää, että lumien sulaessa kaikki helpottaa, niin sen kestää.
Aurattoman päänsäryn saan pois täsmälääkkeellä ja levolla. Sairauspoissaoloja ei ole ollut. Kaikenlainen muu päänsärky jäi pois – syön todella harvoin mitään särkylääkettä. Muihin iän tuomiin kolotuksiin kipukynnykseni on todella korkea – tästä varmaan voi kiittää migreenisärkyä.
Olen kiitollinen siitä, että kohdalleni sattui osaava lääkäri. En ole migreenistä koskaan sairautena valittanut, jollain toisella on kolmoishermosärky, sarjoittainen päänsärky – olen onnekas, kun on vain migreeni, johon olen nyt saanut apua. Oma elämäni on tältä osin ihanan helppoa. Olen aloittanut uusia harrastuksia ja nautin rauhallisesta ja tasapainoisesta vapaa-ajasta jokaisen työpäivän jälkeen. Myös se edesauttaa siihen, että migreeni pysyy aisoissa.
Minulla on vaikeina hetkinä tapana ajatella: Vielä tulee se hetki, kun tämä tilanne on ohi. Sitten kun se hetki koittaa – muistan nuo sanat. Jollain tavalla se auttaa jaksamaan juuri siinä hetkessä.
