Metsäkoneenkuljettajan työpäivä
Miten sujuu metsäkoneenkuljettajan työpäivä? Jori Piispanen kertoo omasta työstään ja työhyvinvoinnistaan. Tässä blogisarjassa eri alojen ammattilaiset kertovat työpäivistään pohtien asiaa erityisesti työhyvinvoinnin näkökulmasta.
Jori Piispanen
Metsäkoneenkuljettaja
Olen Jori Piispanen ja työskentelen metsäkoneenkuljettajana. Metsäkoneenkuljettajan ammatissa on kaksi erilaista työtä: hakkuukoneenkuljettaja kaataa puut ja työstää niistä valmista puutavaraa ajokonekuskin ajettavaksi. Ajokonekuski, jona itsekin työskentelen, kerää puut kyytiin ja ajaa ne metsästä odottamaan puuautoa ja jatkokuljetusta tehtaille.
Teemme työtä yleensä kahdessa eri vuorossa, aamussa sekä illassa ja vuorot vaihtelevat viikoittain. Tyypillinen työpäivä aamuvuorossa alkaa klo 6.00. Kun saavun työmaalle, teen työkoneelle silmämääräisen tarkastuksen, jonka jälkeen kiipeän hyttiin, avaan tietokoneelta tarvittavat ohjelmat ja kartat sekä tarkastan, millä alueella iltavuoro on työskennellyt. Sen jälkeen voikin jo aloittaa itse puiden ajon. Iltapäivällä koneelle tehdään jokapäiväinen huolto, rasvataan ja tankataan sekä valmistellaan kone iltavuoroa varten, jolloin seuraavan työntekijän on mukava tulla siistille, huolletulle koneelle. Aamuvuoro päättyy ja iltavuoro alkaa kello 14.00. Iltavuoron jälkeen koneelle tehdään jälleen pieni huolto ja valmistellaan kone aamua varten. Iltavuoro päättyy tyypillisesti kello 22.00.
Toisinaan työtä tehdään myös yövuorossa, klo 22.00-6.00. Tämä on tosin harvinaista ja tyypillisimmin yövuoroja tehdään pitkillä työmailla. Koska edellä ajava hakkuukone liikkuu vain eteenpäin, se etenee paljon nopeammin kuin ajokonekuski, jonka täytyy käydä tyhjentämässä tekemänsä kuormat eteenpäin toimitusta varten. Jotta koneiden välillä ei olisi liian suurta eroa, ajoja tehdään kolmessa vuorossa.
Itse pidän vuorotyön tekemisestä, sillä koen että se mahdollistaa joustavuuden omassa elämässä. Aamuvuoron jälkeen teen erilaisia asioita kuin ennen iltavuoroa. Myös työajat sopivat minulle. Esimerkiksi aamuvuorosta tullessa päivää on vielä hyvin jäljellä oman vapaa-ajan viettoon. Haasteellisinta on kaksi kertaa kuussa tapahtuva iltavuorosta aamuvuoroon siirtyminen, mutta se on hyvin pieni osa työtä. Työtä tehdään vaihtuvilla työmailla, mutta onneksi työmatkat ovat lyhyitä: pisimmillään työmatka kestää vajaan tunnin. Sopivan mittainen työmatka orientoi työpäivään ja työpäivän jälkeen puolestaan se auttaa palautumiseen. Varsinkin talvisaikaan työasiat saattavat pyöriä helposti mielessä, koska se on kaikista kiireisintä aikaa työskennellä. Suomen talvi on yllättävän lyhyt ja kaikki talviajot on hoidettava ajettava tammi-maaliskuussa. Minulla on kokemusta myös työstä, jossa pitkien työmatkojen takia päivään tuli helposti pituutta monta tuntia lisää. Silloin vuorotyö oli raskasta.
Vaikka konetta ajetaan yksin, töitä tehdään kuitenkin aina tiiminä ja kollegoiden merkitys työhyvinvoinnin kannalta on todella iso. Työmaalla ei kerrallaan ole töissä kuin kaksi ihmistä ja nekin eri puolilla työmaata omilla koneillaan, mutta yhdessä tekemisen merkitys näkyy kaikessa. Töitä tehdään ketjuna ja yhteisillä koneilla, joten yhden huolimattomuus tai välinpitämättömyys näkyy heti muidenkin töissä. Esimerkiksi hakkuukoneen huolellinen työskentely helpottaa ajokoneen työtä huomattavasti. Samaten koneiden huollot: työvuoroon on aina mukavampi tulla, kun edellinen työkaveri on hoitanut kaiken osaltaan kuntoon, eikä omaa työvuoroa tarvitse aloittaa huoltotoimenpiteillä.
Koska työtä tehdään metsässä pitkienkin matkojen päässä asutuksesta, ruokatauot hoidetaan työmaalla. Työnantajani on hankkinut koneeseen lisävarusteina uunin, vedenkeittimen sekä jääkaapin, eli mahdollisuudet monipuolisen lounaan valmistamiseen löytyvät. Muutoinkin jaloittelutaukoja tulisi pitää tunnin välein, kyseessä on kuitenkin istumatyö. Vaikka pyrinkin pitämään tauoista huolta, täytyy myöntää, että toisinaan se työn tuoksinnassa unohtuu. Taukojen lisäksi tärkeää on hyvä ergonomia. Koneen penkki on hyvä ja työasentoa pystyy muuttelemaan itselleen sopivammaksi, mutta tuskin istumatyötä saa koskaan täysin ergonomiseksi. Selkävaivat ovatkin aika yleisiä. Myös itse voisin panostaa työasentooni enemmän: penkissä on paljon säätöjä ja niiden muutokset jättää helposti tekemättä. Onneksi säädöt menevät aika hyvin yksiin kollegani kanssa, joten suuria muutoksia ei tarvitse aina työvuoron aluksi tehdä.
Omasta jaksamisestaan huolehtiminen on tärkeää ja täytyy muistaa, että itse ei ole kone. Vapaa-ajan liikuntaa voisin harrastaa enemmänkin. Kesäisin aktiivisuutta ja liikuntaa tulee helposti, mutta talvisin ei niinkään. Itseäni työssä inspiroi se, että työ on hyvin itsenäistä ja sitä saa tehdä ainutlaatuisessa maisemakonttorissa luonnon keskellä. Olen saanut työskennellä hienoissa maisemissa esimerkiksi merenrannalla ja korkeilla paikoilla. Lisäksi työmailla ja -matkoilla näkee paljon erilaisia eläimiä.
Koen että työnantajan merkitys työhyvinvoinnin kannalta on merkittävä. Firma, jolla työskentelen, on toisella paikkakunnalla eikä esihenkilö ole meidän työmaallamme. Hänellä on kuitenkin täysi luottamus meihin työntekijöihin ja esimerkiksi työpäivien pituuteen saa helposti joustavuutta. Työnantajamme on panostanut työntekijöiden työhyvinvointiin monipuolisten ruuanvalmistusmahdollisuuksien lisäksi hankkimalla koneeseen lisävarusteena ergonomisemman penkin ja lisäksi hankkimalla kunnon työvaatteet ja -kengät. Työhyvinvoinnin lisäksi vaatetus on myös iso turvallisuustekijä. Turvallisuusnäkökulmasta tärkeitä ovat myös mm. koneessa olevat vaahtosammuttimet, hansikkaat koneen käsittelyä varten sekä mahdollisten öljyvahinkojen ensitorjuntavälineistö. Kun turvallisuusasiat ovat kunnossa, työtä voi tehdä huolehtimatta niistä.