Migreeniä sairastavia on monenlaisia   

Vähemmistöstressi on stressitila, jota aiheuttavat muun muassa ympäristön oletukset, yhteiskunnan normit ja syrjintä. Monet vähemmistöt altistuvat ylimääräiselle krooniselle stressille vähemmistöasemansa takia. Vähemmistöstressiä kokeva saattaa vältellä terveydenhoitoon hakeutumista, jolloin sairaudet voivat pahentua. Migreenin alihoitaminen lisää muun muassa riskiä migreenin kroonistumiselle.

Keskustelimme vähemmistöstressistä sosiaalipsykologi Kuura Autereen ja sosiaalipsykologian maisteriopiskelija Aatos Koutosen kanssa. 

– Vähemmistöstressiä aiheuttavat kasautuneet syrjintäkokemukset, joista voi aiheutua ahdistusta, pelkoa tai salailua sekä ulkopuolisuuden tunnetta. Vähemmistöstressi voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin sekä muuttaa henkilön sosiaalista käyttäytymistä, kertoo Autere. 

Autere on työskennellyt pitkään sukupuolen moninaisuuteen liittyvien kysymysten parissa. Nyt Autere toimii Finnilcon Inkotuki-hankkeen projektipäällikkönä. Hanke palvelee ihmisiä, joilla on anaali-inkontinenssia eli ulosteen tai suolikaasun karkailua. Se on yleinen, mutta vaiettu vaiva: sitä on noin 10 prosentilla aikuisväestöstä. Aiheeseen liittyy paljon häpeää, stigmaa, piilottelua ja tietämättömyyttä ja vähemmistöstressiä. Osa arkailee ulosteen karkailusta puhumista läheisille tai terveydenhuollon ammattilaisille.  

– Yli puolet anaali-inkontinenssipotilaista ei ole meidän toissavuotisen tutkimuksemme mukaan ottanut anaali-inkontinenssia puheeksi terveydenhuollossa, Autere täsmentää.

Vähemmistöstressi koskettaa monia

Vähemmistöstressiä kokevat useat ihmisryhmät, kuten monet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin*), etnisiin, kielellisiin ja kulttuurisiin vähemmistöihin kuuluvat ja vammaiset ihmiset.  

– Osa vähemmistöihin kuuluvista voi päättää, näyttääkö ulospäin vähemmistöön kuulumisensa – osa ei. Osa voi päättää, kuinka haluaa toimia tänään, haluaako sulautua joukkoon vai ei, Autere selittää.

Esimerkiksi oman sukupuolen ilmaisu voi altistaa syrjinnälle. Toisaalta joukkoon sulautuminen ja muita miellyttämään pyrkiminen voi helpottaa oloa, mutta se voi myös lisätä vähemmistöstressiä. 

– Tätä ne, jotka eivät itse kuulu vähemmistöön, tulevat harvoin ajatelleeksi. Kaikkien läheisten, liittolaisten eli vähemmistöryhmiä tukevien henkilöiden, sekä ammattilaisten olisi hyvä ymmärtää, että sukupuoli- tai muuhun vähemmistöön kuuluvalle kyseessä on jatkuva jokapäiväinen oma elämä. 

– Vähemmistöön kuuluva voi alkaa kokea ympäristön uhkaavana sekä pelätä ja ennakoida syrjinnän kokemuksia. Pelko lisää varuillaanoloa vuorovaikutuksessa, Koutonen selittää. 

Koutonen tekee asiantuntijaharjoittelua Inkotuki-hankkeessa. Vähemmistöstressi on hänelle tuttua muun muassa sukupuolivähemmistöihin kuuluvien vertaisryhmien ohjaamisesta.

Vähemmistöstressi vaikuttaa terveydenhuollon palveluihin hakeutumiseen

Koutonen kertoo vähemmistöstressin vaikuttavan kaikilla elämänalueilla. Se voi ilmetä ahdistuneisuutena, jännittyneisyytenä tai stressinaiheuttajien välttelemisenä. Tästä voi tulla este hakeutua vaikkapa terveydenhuollon palveluihin, Koutonen kertoo.

Hoitoon hakeutumiseen vaikuttavat sekä luottamus terveydenhuoltoa ja terveydenhuoltohenkilökuntaa kohtaan sekä aiemmat kokemukset kohdatuksi tulemisesta. Migreeni on sairautena edelleen huonosti tunnettu ja jo siitä kertominen terveydenhuollossa voi olla hankalaa. Kun vähemmistöön kuuluva ja migreeniä sairastava ihminen on sisäistänyt syrjiviä viestejä, hän voi kulkea tuntosarvet herkillä koko ajan.

– Jos ihminen kokee vastaanotolla tilanteen turvattomaksi, hän ei välttämättä kerro kaikkea hoidon kannalta oleellista. Se voi vaikuttaa hoidon laatuun tai oikeanlaisen avun saamiseen.

– Vastaanotolla sukupuolivähemmistöön kuuluva saattaa altistua kysymyksille tai yleistäville oletuksille vaikkapa sukupuolesta. Tämä voi vaikuttaa siihen, mitä henkilö kertoo itsestään ja tilanteestaan, Koutonen summaa. 

Oikeanlaisen migreenidiagnoosin tekeminen on hankalaa, jos lääkärillä ei ole käytettävissä kaikkea tarvittavaa tietoa.  Migreenin hoidossa korostuu migreeniä sairastavan kertomien taustatietojen merkitys. Migreenin monimuotoisuudesta johtuen siihen voi liittyä myös epätyypillisiä ja vähemmän tunnettuja oireita.

Autere jatkaa, että osa transtaustaisista ja intersukupuolisista ihmisistä voi vältellä kokonaan terveydenhuollon palveluihin hakeutumista.

Hoitamaton sairaus voi edetä, pahentua tai kroonistua. Migreenin alihoitaminen lisää riskiä migreenin kroonistumiselle. Sairauksien hoitaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on helpompaa ja tehokkaampaa ja hoitoennuste parempi.

On siis hyvin perusteltua, että ihmisten ja sairauksien moninaisuus otetaan vakavasti ja tehdään ajatusten muutostyötä.

– Usein ajatellaan, että sukupuoli, keho, kromosomit ja henkilötunnus ovat linjassa keskenään. Pitäisi tehdä muutos ajattelussa, että yhdistelmät voivat olla hyvin erilaisia. Taustalla voi olla vaikkapa intersukupuolisuus, transsukupuolisuus tai hormonaaliset syyt, Koutonen kertoo. 

Kuinka vähemmistöstressiä voidaan helpottaa?

Koutonen kertoo, että yksilöllisellä tasolla vähemmistöstressiä helpottavat kaikki itsetuntoon ja resilienssiin vaikuttavat asiat. Hän kertoo, että Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sivuilta löytyy tähän hyviä vinkkejä. Yhteisöllisistä keinoista Koutonen korostaa vertaistuen merkitystä. 

– Vertaisryhmissä voidaan vähentää vähemmistöstressiä. Vertaisten kanssa voi valmistautua, että okei, tällaista sieltä saattaa tulla vastaan. Ja että tämä henkilö selviytyi siitä näin ja toisaalta tällä toisella oli mennyt tosi hyvin. Kun pääsee jakamaan kokemuksia, on vähemmän yksin asian kanssa. 

Autere muistuttaa vertais- ja kohderyhmäjärjestöjen tarjoamasta tuesta. Monilla järjestöillä on tarjolla neuvontaa, vertaistukea ja verkkosivumateriaalia.  

– Jos vastaanotolla tapahtuu jotain epämukavaa, sen voi sanoa ääneen. Voi kertoa, että tämä ei tuntunut hyvältä, ja pyytää ammattilaista perehtymään asiaan vaikkapa järjestön verkkosivuilla.

– Potilaalla on oikeus ottaa tukihenkilö mukaan vastaanotolle. Monet sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat kokeneet tämän hyödylliseksi, Koutonen kertoo.

Pyri tiedostamaan, mitä oletat

Syrjinnän vastaisessa työssä annetaan usein ohjeeksi ”Älä oleta”. Autereen ja Koutosen mielestä hyvää tarkoittava neuvo ei ole aivan ongelmaton. 

– Se on helpommin sanottu kuin tehty.  Ehkä neuvo pitäisi olla, että pyrkii tiedostamaan, mitä olettaa, Koutonen pohtii.  

– On hyvä muistaa, että omat oletuksemme voivat olla vääriä. Jos on olettanut väärin, pitää pahoitella asiaa ja todeta, että nyt mokasin, Autere jatkaa.

– Hyvässä vähemmistöön kuuluvan kohtaamisessa auttaa se, että toimintatapoja ja käytäntöjä on pohdittu jo ennen kuin yksikään potilas on ottanut asian puheeksi.

– Meidän pitäisi osata olettaa moninaisuutta, olipa kyse terveydentilasta, sukupuolesta, etnisestä taustasta tai muusta. Jos vaikkapa sukupuolen moninaisuus, migreeni, neurokirjo tai inkontinenssi ei kosketa juuri itseä, se voi koskettaa jotakuta läheistä, joka ei ole vielä kertonut asiasta, työkaveria tai jotakuta muuta.

– Aina kun on paikalla suurempi ihmisjoukko, olisi hyvä olettaa, että joukossa on monenlaisia ihmisiä, myös eri vähemmistöihin kuuluvia. Tällä tavoin luomme turvallisempaa tilaa kaikenlaisille ihmisille. 

Henkilökunnan moninaisuusosaamisesta voi viestiä myös esillä olevalla sateenkaarilipulla, -postikortilla tai vaikkapa avainnauhalla.

Pienilläkin ilmaisuilla voi tehdä paljon

– Ihanteellista olisi, jos ennen vastaanottoa voisi täyttää esitietolomakkeen tapaisen kyselyn, jossa muiden taustakysymysten lisäksi kysyttäisiin yhtä lailla sukupuolesta kuin myös terveydentilasta, kuten inkontinenssivaivoista, Autere pohtii.

Sukupuolivähemmistöön kuuluvalle ei välttämättä ole yksiselitteistä vastata omaa sukupuolta koskevaan suoraan kysymykseen.

– Jos terveydenhuollossa kysytään ihan hyväntahtoisestikin, mikä sun sukupuolesi on, liittyy siihen usein paljon omaan kehoon kohdistuvia oletuksia. Jos sukupuolta kysytään, pitäisi ilmaista selkeästi, mitä kysytään ja mihin tietoa tarvitaan, Koutonen toteaa. 

– Esimerkiksi transtaustaisille tai sukupuoleen korjaukseen liittyviä hoitoja tai diagnoosia tarvitseville voi olla pelottavaa vastata omaa sukupuolta koskevaan kysymykseen. Sen takia vastausvaihtoehtojen tulisi olla esimerkiksi nainen, mies, muu tai en halua vastata. Jos potilas ilmaisee haluavansa tulla puhutelluksi sukupuolineutraalisti, tulisi tätä kunnioittaa ja puhua potilaasta tai muuta sukupuolineutraalia ilmaisua käyttäen, Autere kertoo. 

– Ihmisten tarpeet ovat erilaisia. Toiset toivovat validaatiota johonkin sukupuoleen ja toisille on paljon mukavampaa, että ei puhuta mistään sukupuolista. Ajattelen, että turvallisempi vaihtoehto näistä on olla puhumatta sukupuolesta ja sijoittelematta sukupuoliin, Autere selventää.

– Ammattilaisen on sitä helpompi kysyä vaikkapa sukupuolen moninaisuuteen, tai anaali-inkotenssiin liittyviä asioita, mitä paremmin hän on käsitellyt omat tähän liittyvät ajatuksensa ja oletuksensa, Autere arvioi. 

Ammattilainen saattaa myös epäröidä, uskaltaako puhua aiheesta, tai pelätä loukkaavansa. 

– Pienillä ilmaisuilla voi kuitenkin tehdä paljon. Esimerkiksi kysymällä potilaalta itseltään, haluatko vastata tähän kysymykseen, tai mitä minun olisi tärkeää tietää sinun hoitoosi liittyen, tai sopiiko että kysyn sinulta ja selvitän itse lisää, Autere rohkaisee.

– Potilaalta voi myös tiedustella, että saanko kysyä, mitkä ovat sinun persoonapronominisi? Vaikka niitä ei käytetä suomen kielessä, tämä on tapa antaa mahdollisuus oman sukupuolen ilmaisuun.  

Autere suosittelee käyttämään ei pelkästään sukupuolineutraalia, vaan myös rikasta kieltä.

– Voi puhua esimerkiksi miehistä, naisista ja muista, tai käyttää ilmaisuja potilas, asiakas, synnyttänyt, odottava. Kirjauksiin on hyvä kiinnittää huomiota. Vaikka potilas olisikin kokenut tulleensa hyvin ja oikein kohdatuksi, tuntuu todella pahalta, jos onkin väärinsukupuolitettu epikriisissä. Monet kokevat tämän väkivaltaiseksi. 

– Ymmärrän, että lääketieteessä on kategorioita. Näistä voisi kuitenkin erottaa sen, minkä termin käyttäminen on milloinkin tarpeellista ja tarkoituksenmukaista, Autere selventää.

– Tietynlaista neutraaliutta tuo myös asioiden ilmaiseminen mahdollisimman täsmällisesti. Puhuttaessa esimerkiksi hormoneista puhutaan nimenomaan estrogeenista tai testosteronista eikä vaikkapa nais- tai mieshormoneista, Koutonen vinkkaa.

Vähemmistöstressiä minkä tahansa asian tiimoilta kokevat ihmiset joutuvat usein tekemään muiden koulutustyötä arjessa, vaikkapa terveydenhuollon palveluissa. Monet harvinaista migreenin muotoa sairastavat voivat varmasti samaistua tähän.  

– Jos itselle on ok oikaista ammattilaisen vääriä käsityksiä tai tarjota neuvoa, näin voi tehdä. Mutta jos tätä ei halua tehdä, mukana olevasta järjestön käyntikortista, tietopaketista tai verkkosivuosoitteesta voi olla hyötyä, Autere jatkaa.  

– Olisikin tärkeätä, että myös ihmiset, joita asia ei omakohtaisesti koske, ottaisivat asiaa omakseen. Jokainen meistä voi käyttää syrjimätöntä kieltä, ja pohtia, missä tilanteissa on tarpeen käyttää vaikkapa sukupuolitettuja termejä. 

linkkejä:

https://sukupuolenosaamiskeskus.fi(siirryt toiseen palveluun)

https://trasek.fi/(siirryt toiseen palveluun)

https://www.finnilco.fi/inkotuki(siirryt toiseen palveluun)

https://www.ksl.fi/julkaisut/syrjimaton-kieli(siirryt toiseen palveluun)

Migreeniä sairastavan muunskupuolisen Alekan tarina https://migreeni.org/hormonaalinen-migreeni-ei-kosketa-pelkastaan-naisia/

Artikkeli on julkaistu Aura-​​​​lehdessä 1/2025. Migreeniyhdistyksen jäsenenä pääset lukemaan kaikki lehdessä julkaistavat artikkelit! Liity jäseneksi! (avautuu uuteen ikkunaan)