Siirry sisältöön

Migreenikohtaus

Migreenikohtaus jakaantuu neljään eri osaan, joiden kokonaiskesto voi olla jopa useamman vuorokauden. Migreenikohtauksen kulku on yksilöllistä ja voi vaihdella kohtauksittain.

Migreenin syntymekanismeissa on vielä paljon selvittämättömiä asioita. Ajatellaan, että migreenikohtaus alkaa sähkökemiallisella aktivaatiolla aivorungossa, kun jokin kohtauksen laukaisija, esimerkiksi kirkas valo tai stressi käynnistää migreenikohtauksen.

Aivorungon alueelta lähtevä kolmoishermo toimii sekä pään että kasvojen alueen tuntohermona ja verenkierron säätelijänä. Kolmoishermon vaikutus aivokalvojen valtimoiden seinämien pinnalla on olennainen osa migreenikohtausta. Hermopäätteet aktivoituvat ja kipuviestin välittyminen kipua aistiville aivoalueille alkaa. Samalla valtimot saattavat laajentua. Sykkivä särky on seurausta siitä, että herkistyneet kipupäätteet reagoivat valtimossa kulkevaan pulssiaaltoon.

Kohtauksien muoto voi vaihdella. Esimerkiksi stressi voi aiheuttaa toisenlaisen kohtauksen kuin kuukautiskiertoon liittyvä hormonitason vaihtelu. Migreenikohtauksen jälkeen aivorungon migreenialue palaa normaalitilaan ilman, että sinne tai muualle aivoihin olisi jäänyt mitään pysyviä merkkejä migreenistä.

Migreenikohtauksen eri osat ovat ennakko-oireet, aura, särkyvaihe ja jälkioireet.

Migreenikohtauksen laukaisevat tekijät

Migreenikohtauksen voivat laukaista monenlaiset tekijät. Tavallisimpia ovat stressi, hormonaaliset muutokset, kuten kuukautiset ja vaihevuodet sekä erilaiset aistiärsykkeet, kuten valot, hajut ja äänet.

Omat laukaisevat tekijät on hyvä oppia tunnistamaan. Apuna voi käyttää paperista päänsärkypäiväkirjaa, oireiden seurantasovellusta tai puhelimen muistiinpanoja.

Laukaisevia tekijöitä voivat olla muun muassa:

  • Stressi ja sen laukeaminen.
  • Kirkkaat tai vilkkuvat valot.
  • Melu ja hälinä.
  • Voimakkaat tuoksut ja hajut.
  • Epäsäännöllinen unirytmi ja valvominen.
  • Kuukautiskierto.
  • Näytöt.
  • Haasteet hyvän ergonomian ylläpitämisessä.
  • Psykologiset tekijät: turvattomuuden tunne, haasteet ihmissuhteissa ja ahdistavat tilanteet.
  • Alkoholi ja muut päihteet.
  • Liikunnan vähäisyys tai liian kovasykkeinen liikunta.
  • Sään vaihtelut, ukkonen.
  • Verensokerin vaihtelut, nälkä ja jano.
  • Tietyt ruoka-aineet, mausteet ja lisäaineet.
  • Voimakkaat tunnepurkaukset.

Ennakko-oireet

Migreenikohtauksen ennakko-oireet voivat ilmestyä joka vuorokautta ennen kipua eli särkyvaihetta. Tyypillisimpiä ennakko-oireita ovat:

  • Väsymys
  • Haukottelu
  • Makeanhimo
  • Keskittymisvaikeudet
  • Muistiongelmat
  • Mielialan vaihtelut

Ennakko-oireisiin voi kuulua myös muita kognitiivisia oireita, kuten ajattelun, tarkkaavaisuuden ja sanojen löytämisen vaikeuksia. Moni tekee esimerkiksi kirjoitusvirheitä ennakko-oireiden aikana.

Lääkkeellisten ja lääkkeettömien hoitokeinojen hyödyntämisen lisäksi ennakko-oireiden aikana on tärkeää rauhoittaa menoa. Erityisesti jos tiedät, että kohtauksen on laukaissut liiallinen stressi, pyri hellittämään otetta ja tee kalenteriin tilaa levolle.

Ennakko-oireiden muistilista:

  • Opettele tunnistamaan ennakko-oireet ja se, kuinka kauan niiden jälkeen särky alkaa.
  • Ota lääke tarpeeksi ajoissa ja lääkärin ohjeen mukaan.
  • Hyödynnä lääkkeettömät hoitokeinot. Esim. energiajuoma voi ehkäistä kohtauksen.
  • Rauhoita menoa ja hellitä otetta: lopeta työskentely tai opiskelu, tee tilaa levolle.

Aura

Migreenikohtauksen toista vaihetta kutsutaan auraksi. Auraa on vain 10–15 %:lla migreeniä sairastavista. Yleisimpiä auraoireita ovat:

  • Erilaiset näköhäiriöt: sahalaidat, kirkkaat valot, näkökenttäpuutokset, näköhavaintojen koon vääristymät.
  • Toispuolinen puutuminen
  • Puhehäiriöt

Harvinaisimmissa migreeneissä auraoireena voi olla toispuolinen ohimenevä halvaus.

Aura ennakoi migreenikipua ja normaalisti se kestää 5-60 minuuttia. Kipu voi alkaa myös auran aikana.

Auran aiheuttaman mekanismin ajatellaan olevan takaraivon alueella sijaitsevalta näköaivokuorelta eteenpäin leviävä sähköisen toiminnan aalto. Sen jäljiltä hermosolujen toiminta vaimenee ja verenkierto vähenee joksikin aikaa. Tämä häiriöaallon aktiivinen reuna-alue aiheuttaa ilmiön, jota sanotaan auraksi. Kun aalto ylittää näkö-aivokuoren, syntyy auran oireeksi näköaistimuksia, esimerkiksi sahalaitanäköhäiriöitä. Tuntoaivokuorelta tulee puolestaan pistelyä ja puutumista. Auran oireet muistuttavat niitä toimintoja, joita aallon ylittämä aivokuoren osa hallitsee.

Aura-oireiden muistilista:

  • Ota lääke heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua. Tulehduskipulääke tai pahoinvointilääke voidaan ottaa jo auravaiheen aikana, mutta migreenin täsmälääke, eli triptaani suositellaan otettavan migreenikohtauksen särkyvaiheen alkaessa.
  • Jos pystyt, lopeta työskentely heti auraoireiden ilmaannuttua.
  • Valmistaudu siihen, että särky alkaa kohta. Auraoireiden aikana ehdit vielä ilmoittamaan asiasta muille, rauhoittua ja ottaa tarvittavat tavarat lähelle.

Särkyvaihe

Migreenikohtauksen särkyvaihe voi kestää neljästä tunnista kolmeen vuorokauteen. Tyypillisiä oireita ovat:

  • Kova, jyskyttävä päänsärky
  • Pahoinvointi, oksentelu
  • Hikoilu, palelu
  • Haju-, valo- ja/tai ääniarkuus

Hoitamattomassa tai huonosti hoitoon reagoivassa kohtauksessa migreenikipu jakautuu kahteen vaiheeseen: Alussa kipu voi olla kovaa ja esiintyä ponnistuksessa, esimerkiksi portaita noustessa. Tämä johtuu kolmoishermon herkistymisestä (perifeerinen sensitaatio). Myöhemmin herkistyvät keskushermoston kipuradat (sentraalinen sensitaatio). Tämän voi tunnistaa niin sanotusta allodyniasta, jossa jollakin alueella, esimerkiksi päänahassa normaali kosketus muuttuu kipuaistimukseksi.

Pään migreenikipu on tavallisesti jyskyttävää, intensiteetiltään kohtalaista tai kovaa. Migreenikipu voi alkaa myös lihassärkynä niskasta tai suoraan toiselta puolelta päätä. Niskan lihassärky ei ole migreenin aiheuttaja, vaan osa migreenikohtausta.

Kipuun liittyy usein autonomisen hermoston eli tahdosta riippumattoman hermoston oireita, kuten pahoinvointia tai oksentamista, suoliston toiminnan lamaantumista, hikoilua, palelua ja verenpaineen ja pulssin muutoksia. Kohtaus lamaannuttaa usein normaalin toimintakyvyn, kuten työnteon tai liikunnan.

Migreenikohtaukseen liittyy yleensä valo-, haju- tai kuuloherkkyys, jolloin tavallinen ärsyke koetaan tavallista voimakkaampana ja epämiellyttävänä. Valo- ja ääniherkkyys kuuluvatkin migreenin diagnostisiin kriteereihin. Näiden lisäksi voi esiintyä pahoinvointia tai oksentelua. Valo- ja ääniherkkyys tai pahoinvointi ja oksentelu jo yksinään riittävät täyttämään migreenin liitännäisoireiden kriteerit.

Särkyvaiheen aikana on tärkeää vähentää aistiärsykkeitä, välttää ponnistelua ja levätä. Jo migreenikohtauksen ennakko-oireista lähtien tulisi välttää työntekoa, mutta erityisesti särkyvaiheen aikana ei tule työskennellä.

Särkyvaiheen muistilista:

  • Ota tarpeeksi suuri annos lääkettä heti oireiden alkaessa.
  • Vähennä aistiärsykkeitä hakeutumalla lepäämään hämärään, rauhalliseen ja viileään tilaan.
  • Muista nesteytys.
  • Hyödynnä erilaisia rauhoittumiskeinoja, kuten hengitysharjoituksia ja rentoutusmenetelmiä.

Jälkioireet

Migreenikohtauksen viimeinen osa on jälkioireiden vaihe.

Kun pahin kohta oireista on ohitse, olo voi olla uupunut, alakuloinen tai tahmea. Toisaalta energiaa voi olla kuin pienessä kylässä, jolloin touhottaa menemään saunan kaakeleita jynssäten.

Tavallisia jälkioireita ovat

  • Väsymys
  • Alakuloisuus
  • Aivosumu
  • Ylienergisyys
  • Alavireys, ylivireys ja näiden vaihtelu sahalaidan tyylisesti.
  • Mielialan vaihtelut

Jälkioireiden aikana on tärkeää antaa aikaa levolle ja toipumiselle. Keho tarvitsee palautumista migreenikohtauksen jälkeen, minkä takia töihin ei tulisi palata liian aikaisin.

Jälkioireiden muistilista:

  • Anna aikaa toipumiselle. Jälkioireet ovat osa kohtausta eli niiden aikana tulisi välttää työskentelyä.
  • Ylienergisyydestä huolimatta pyri lepäämään kunnolla esimerkiksi nukkumalla pitkät yöunet. Keho tarvitsee palautumista migreenikohtauksen jälkeen.

Päänsärkypäiväkirja

Säännöllinen kirjaus migreenin esiintyvyydestä, oireista ja kipujen laadusta sekä sijainnista auttavat tunnistamaan päänsäryn syitä ja hoidon tarvetta.