Vestibulaarista migreeniä eli migreenihuimausta esiintyy arviolta 10 prosentilla migreeniä sairastavista.
Huimauksesta kärsii elämänsä aikana noin 20–30 prosenttia väestöstä. Huimausta on erilaista; se voi olla rotatorista eli pyörittävää tai keinuttavaa, kaatavaa, epätasapainon tai pyörrytyksen tunnetta. Rotatorinen huimaus viittaa sisäkorvan tasapainojärjestelmälähtöiseen syyhyn, ja siitä käytetään myös nimitystä vertigo. Vertigossa voidaan päätä kääntäessä kokea liikkeen atkumista tai maailma niin sanotusti pyörii silmissä kuin olisi karusellissa. Migreeniä sairastavista 25 prosentilla esiintyy vertigoa, joko päänsäryn yhteydessä tai erillään siitä.
Migreenihuimaus on sisäkorvan tasapainoelinperäinen huimaus, jota esiintyy arviolta 10 prosentilla migreeniä sairastavista. Kirjallisuudessa migreenihuimauksesta käytetään myös nimitystä vestibulaarinen migreeni ja sana vestibulaarinen viittaa juuri sisäkorvan tasapainoelimeen, vestibulumiin.
Migreenihuimauksessa valtaosalla on toistuvia, muutamasta sekunnista useisiin päiviin kestäviä rotatorisia kiertohuimauskohtauksia. Näiden kohtausten yhteydessä esiintyy pahoinvoinnin lisäksi myös muita migreenioireita, kuten päänsärkyä, ääni- ja valoarkuutta sekä kuulo-oireita.
Tärkeää on huomioida, että migreenihuimaus voi esiintyä, ja usein esiintyykin ilman päänsärkyä. Keskimäärin ainoastaan joka neljännellä migreenihuimaus esiintyy aina päänsäryn yhteydessä.
Tyypillistä migreenihuimauspotilaalle on pään liikkeiden huono sieto. Pään liikkeet provosoivat huimausoireita.
Vestibulaarisen migreenin diagnosointia vaikeuttaa se, että migreeniä sairastavilla esiintyy muita henkilöitä enemmän myös muita huimausoireyhtymiä, kuten hyvänlaatuista asentohuimausta, Menieren tautia ja ortostaattista huimausta, joka aiheutuu nopean ylösnousun yhteydessä tapahtuvasta verenpaineen laskusta. Migreeniä sairastavilla esiintyy myös muita enemmän matkapahoinvointia.
Diagnostiset kriteerit ovat:
Vaikka migreenin ilmenemisestä huimauskohtausten muodossa onkin raportoitu toistuvasti neurologian varhaisajoista, 1870-luvulta alkaen, on oireyhtymä tänäkin päivänä huonosti tunnettu ja tunnistettu, ja siksi edelleen hyvin alidiagnosoitu. Osasyynä tähän voi olla mahdollisesti se, että sisäkorvan tasapainoelimen sairaudet ovat perinteisesti olleet korvalääkäreiden aluetta, kun taas migreeni ja sen hoito on ollut neurologin alaa.
Tietoartikkelit
Vestibulaarinen migreeni on migreeniin liittyvä huimaus, jota esiintyy 1–3 prosentilla väestöstä. Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Mari Havia avaa vestibulaarisen migreenin oireita, taustaa ja hoitoa.