Tuoksut ja hajut – välttelyä vai altistusta?

Bussissa viereen istuu voimakkaasti tuoksuva henkilö. Tupakan haju leijailee parvekkeelle. Työpaikalla on sisäilmaongelmia. Nämä ja monta muuta esimerkkiä tuoksuista ja hajuista ovat monelle tuttuja migreenikohtauksen alkusysäyksiä. Tämän haasteen parissa on työskennelty Digipimo-hankkeessa.

Sisäilmasta pitkittyneesti ja hankalasti oireilevien kuntoutusta ja hoitoa on tutkittu Työterveyslaitoksella jo yli kymmenen vuotta. Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Sanna Selinheimo toimi projektipäällikkönä DigiPimo- eli Digitaalinen työkyky- ja toimintakykypolku pitkäaikaisesti ja sinnikkäästi oireileville -hankkeessa. Vuosina 2019–2023 hankkeessa tutkittiin etäkuntoutuksen vaikuttavuutta kahdessa ryhmässä. Toisessa ryhmässä olivat henkilöt, joilla on sisäilmaan liittyviä pitkittyviä oireita ja toisessa henkilöt, jotka kokevat pitkittyvää väsyvyyttä ja uupumusta.  

Selinheimo kertoo tutkimusten alkaneen, kun astmaa sairastavilla havaittiin oireiden pitkittymistä ja hankaluutta huolimatta siitä, että lääkehoito ja sisäympäristötekijät olivat kunnossa. 

– Oireilu saattaa olla monimuotoista hengitysoireista erilaisiin kipuihin, vatsan oireisiin tai kognitiivisiin oireisiin kuten vaikeuteen keskittyä tai tutummin aivosumuun ja uupumukseen. 

Oireilu voi alkuperäisen aiheuttajan lisäksi alkaa yhdistyä muihin tekijöihin, joita Selinheimon mukaan voivat olla esimerkiksi kumimattojen tuoksu, pesuaineet ja uusien kirjojen tuoksu. Oireita voi ilmetä myös ilman perussairauksia kuten astmaa. 

Selinheimo kertoo näiden huomioiden johtaneen sen selvittämiseen, mitkä kaikki tekijät voivat vaikuttaa oireiluiden pitkittymiseen sekä laajenemiseen ja millä keinoin kehon palautumista voisi tukea. 

Selinheimo korostaa, että jos oireilu tuoksuihin ja hajuihin alkaa yhtäkkiä ja uutena, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle. On hyvä selvittää, liittyykö oireiluun muita sairauksia, joiden hoitotasapaino ei ole kunnossa. 

– Lääkärin kanssa voi punnita erilaisia hoidon ja kuntoutuksen vaihtoehtoja. Lääketieteelliset tutkimukset ja hoito sekä kuntoutus eivät ole toisiaan poissulkevia vaan päinvastoin. 

– Vaikka oireisiin liittyisi niitä selittävä sairaus on myös sen hoitotasapainolle eduksi, mikäli hyvinvointia rakennetaan kokonaisuutena, ei lääke kerrallaan, Selinheimo summaa. 

Valitettavasti kyseiselle potilasryhmälle on huonosti saatavilla hoitoa terveydenhuollossa. Selinheimon mukaan hoito keskittyy usein lääketieteellisiin selvityksiin ja poissulkututkimuksiin. 

– Selvitykset eivät välttämättä tue yksilön omaa oirehallintaa eli niitä keinoja, miten ylläpitää hyvinvointia oireista riippumatta ja estää tilanteen eskaloituminen. 

Miten oireilua ylläpitäviä tekijöitä vai rauhoittaa?

Jokaisen tilanne on aina yksilöllinen. Selinheimo suosittelee asettamaan itsensä tarkkailijan rooliin omassa tilanteessa. 

– Onko oireilu aina yhtä voimakasta tai onko siinä aaltoilua? Tuntuuko se esimerkiksi erityisen haitalliselta tietynlaisissa elämäntilanteissa? Mikä näitä tilanteita yhdistää, onko niitä ennen tapahtunut jotain, joka on mahdollisesti vaikuttanut kehon yleiseen vireystilaan? 

Selinheimo huomauttaa, että jos keho ja mieli käyvät ylikierroksilla ja tuoksut ja hajut aiheuttavat oireita, olisi tärkeää pyrkiä rauhoittamaan kierroksia. 

– Jos oireet ovat kovin voimakkaat, voi olla hyvä tarjota keholle rauhoittumisaikaa. Huomiota voi kiinnittää esimerkiksi tuoksuttomien pesuaineiden käyttöön. 

Selinheimo korostaa, ettei tiettyjen tuoksujen välttelyä voi pitää aktiivisena keinona kehon rauhoittamiseen. Tuoksujen välttely voi ajaa tilannetta siihen, että elämänpiiri kapenee. 

– Vaikka välttäminen on luonnollinen reaktio tilanteissa, joissa oireet haittaavat, voi välttämisen kääntöpuolena kuitenkin olla, että palautumista ja hyvinvointia tukevat asiat vähenevät. 

– Paradoksaalisesti tästä alun perin hyvää tarkoittaneesta toiminnasta seuraakin tilanteita, joissa ystävien näkeminen tai harrastuksissa käyminen vähenee. Tämä vaikuttaa kielteisesti kokonaishyvinvointiin. Mikäli kropan palautumista ei tue arjessa säännöllisesti, on se otollista maaperää oireilulle. 

Omien palautumis- ja rauhoittumiskeinojen löytyminen on siis oleellista. Liikuntamuodon muokkaaminen itselle sopivaksi sekä uneen liittyvien haasteiden huomioiminen ovat tärkeitä, mutta muitakin keinoja löytyy. 

– Erilaisten kehollisten menetelmien lisääminen arkeen voi auttaa havaitsemaan kehon kuormitusta ja siinä tapahtuvia muutoksia. 

Rentoutus- ja hengitysharjoitukset voivat Selinheimon mukaan auttaa oman hyvinvoinnin äärelle pysähtymisessä ja tietoisuusharjoitukset kuormituksen säätelyssä. 

– Harjoituksia on monenlaisia. Yksi, joka toimii yhdelle, ei toimi toiselle. Harjoituksia voi olla syytä testata pari kertaa, ennen kuin itselle sopiva löytyy. Olennaista on, ettei harjoituksista muodostu lisäsuoritettava elementti, joka pahimmillaan lisää kuormitusta.  

Selinheimon mukaan ihmisten välillä on eroa siinä, miten he havaitsevat kehossa ja sen vireystilassa tapahtuvia muutoksia. Joskus voi olla paikallaan hakeutua ammattilaisen vastaanotolle.  

– Jotkut työterveyspsykologit ja -fysioterapeutit ovat perehtyneet pitkittyneiden oireiden hoitoon esimerkiksi kehollisin menetelmin. Menetelmien tavoitteena on tunnistaa vireystilassa tapahtuvia muutoksia, niitä provosoivia tekijöitä sekä löytää keinoja itsensä rauhoittamiseen.

Uusi tuulia kuntoutukseen

Hankkeessa kartoitettiin etäkuntoutuksen mahdollisuuksia ja toteuttamistapoja. Digipimon etäkuntoutus koostui psykologin etätapaamisista sekä pitkien ja hankalien kehollisten oireiden kuntoutukseen laaditusta verkko-ohjelmasta.  

– Suomen kaltaisessa maassa, jossa välimatkat ovat pitkiä ja asiantuntijoita on rajatusti, on perusteltua selvittää mahdollisuuksia etänä tapahtuvaan kuntoutukseen oireilevien henkilöiden tuessa. 

Etäkuntoutuksella voidaan saavuttaa hyvää vaikuttavuutta, jos siinä huomioidaan kuntoutujan yksilölliset tarpeet. DigiPimo-hankkeen pitkäaikaisseurantaa tehdään portaittain. 

– Tähän mennessä tehdyn perusteella voimme kuitenkin sanoa, että yksilöllinen pohdinta siitä, mitkä erilaiset tekijät vaikuttavat noidankehämäisesti oireiluun, otettiin hyvin vastaan. Tämä tarjosi hyvät lähtökohdat nettiterapiaan etenemiselle. 

Lääkärin tehtyä lähetteen, nettiterapian voi aloittaa nopealla aikataululla. Nettiterapiat kestävät 3–4 kuukautta. Selinheimon mukaan Pitkäaikaisten ja haittaavien kehollisten oireiden nettiterapia voi olla perusteltua, jos oireet eivät aiheuta merkittävää työ- ja toimintakyvyttömyyttä.  

Selinheimo kertoo, että hankkeessa silmiä avaavaa oli, kuinka monet erilaiset tekijät vaikuttavat oireiluun ja siitä koettuun haittaan. Hän listaa esimerkkinä stressin, mielialan, kapeutuneen elämänpiirin, yksinäisyyden ja huolestuneisuuden. 

– Vaikka oireita ei voi ”kääntää pois päältä”, voi näihin edellä oleviin vaikuttaa. 

Virpi on rentoutunut tuoksujen suhteen

Digipimo-hankkeeseen osallistunut Virpi on 52-vuotias sairaanhoitaja. Migreenikohtaukset alkoivat aurallisina hänen ollessaan 17-vuotias. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne on hankaloitunut. 

–  Migreeni ja kolmoishermokivut vaikuttavat elämässäni vahvasti ja näillä on valtava vaikutus myös työssä jaksamiseen, Virpi kertoo.  

Virpi on herkistynyt vuosien saatossa tuoksuille. Hänen aikaisemmalla työpaikallaan oli sisäilmaongelmia, josta aiheutui tuoksuyliherkkyyttä. Tuoksut voivat viedä Virpin äänen ja laukaista migreenikohtauksen. Pahimmassa tapauksessa ääni on poissa viikkoja. 

– En koskaan tiedä mikä tuoksu vaikuttaa minuun. Esimerkiksi voimakkaat parfyymit, hiustuotteet, savu, pakokaasu ja pesuaineet herkistävät minua. Hajuherkkyys voi tulla missä vain, jos lähellä on minulle niin sanotusti sopimaton tuoksu. 

– Tämä vaiva kaventaa elinpiiriä ja menemisiä, mutta yritän olla antamatta periksi! 

Virpin työnkuvaa on muutettu niin, että hän on harvoin sosiaalisissa kontakteissa. Hankalia tilanteita ovat ne, jossa hänen joutuu poistumaan asiakkaan luota, jos tällä on hajuvettä. 

– Tällöin täytyy ystävällisesti kertoa, että teillä on minulle voimakas tuoksu ja joudun lähtemään tästä pois. Tilalle tulee pian toinen työntekijä. 

DigiPimo-hankkeen kuntoutuksesta Virpi sai tiedon työterveyshuollosta, johon hän hakeutui itse. 

– Joka viikon harjoituksissa oli rentoutusharjoituksia. Niitä oli erilaisia, lyhyitä ja pitkiä. Niitä oli melko helppo toteuttaa päivittäin. 

Kuntoutukseen kuului paljon ajatustyötä ja kysymyksiä pohdittavaksi. 

– Tämä oli hyvin valaisevaa. Näin kuinka paljon asia minua vaivaa. Tärkein oppi minulle oli, että tuoksuyliherkkyys on vain yksi asia muiden joukossa. 

– Hienoa oli myös omat oivallukset itsestäni kysymyksiä miettiessäni. 

Samoja kysymyksiä toistettiin tietyin väliajoin ja vastaukset antoivat viitettä siitä, onko kuntoutuksesta hyötyä Virpille. Virpi piti päiväkirjaa kuntoutuksen ajan. 

– Minulla oli myös mahdollisuus keskustella ja kirjoitella psykologin kanssa. Hän kommentoi ajatuksiani ja tsemppasi eteenpäin. 

Virpi koki hyötyneensä erityisesti eri tilanteisiin sopivista rentoutusharjoituksista, joita hän teki työpäivän aikana ja nukkumaan mennessä. Virpi kokee rentoutuneensa tuoksujen suhteen. 

– Olin valjastanut ympärilläni olevat ihmiset säikähtämään tuoksuja. He pelkäsivät jo etukäteen suhtautumistani ja kuinka minulle käy, jos jokin tuoksuu. Nyt olen rauhoitellut myös heitä.  

– Jos vastaani tulee tuoksu, niin kävelen nopeasti sen ohi. Rauhoittelen itseäni ja sanon ettei ole mitään hätää. Kun tilanne on ohi niin kehun itseäni, kuinka hienosti tilanteesta selvisin. 

Virpi reagoi edelleen tuoksuihin. 

– Menetän ääneni ja saan migreenikohtauksen. Toivottavasti kuitenkin entistä vähemmän ja en panikoi asian kanssa. 

Virpi tahtoo rohkaista keskustelemaan tuoksuista ja hajuista, vaikka aihe olisi henkilökohtainen ja vaikea. 

– Keskusteltaessa kannattaa kertoa ongelma asiallisesti, ei syyttävästi. 

– Kerro asiasta esihenkilöllesi ja miettikää, miten asian voisi tuoda yleisesti tietoon. Työporukassa saattaa olla muitakin tuoksuyliherkkiä. Esimerkiksi astmaatikot eivät usein siedä tuoksuja. Keskustelemalla voitte saada sovittua yhteiset pelisäännöt, Virpi summaa.  

Myös työterveyshuollosta voi saada tukea aiheesta keskustelemiseen työpaikalla. 

Teksti: Sari Kalliomaa

Artikkeli on julkaistu Aura-​lehdessä 1/2024. Migreeniyhdistyksen jäsenenä pääset lukemaan kaikki lehdessä julkaistavat artikkelit! Liity jäseneksi!(avautuu uuteen ikkunaan)