Siirry sisältöön

Vertaistaan vailla

Migreeniyhdisyksen vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Essi Pakarinen istuu sohvalla ja hymyilee. Takana korkea vihreä huonekasvi.

Essi Pakarinen

Uuden vuoden alkajaisiksi pysähdyn hetkeksi pohtimaan vertaisuutta ja sen merkityksiä. Pyörittelen sanaa mielessäni hetken ja kurkkaan sitten sanakirjan määritelmän:

”Johonkin rinnastettavissa, verrattavissa oleva, jonkin toisen arvoinen, veroinen.”

Jatkan määrittelyä pohtimalla vertaisten jaettua kokemuspohjaa, josta ammentaa materiaalia yhteiseen keskusteluun. Samaistuminen ja ymmärretyksi tulemisen tunne ovat monille migreenin ja vaikeiden päänsärkysairauksien kanssa elävälle tärkeitä arjen voimavaroja lisääviä tekijöitä.

Syy, miksi juuri nyt pysähdyn vertaisuuden määritelmän ääreen, on se, että aloitin tammikuun alussa työt vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina Migreeniyhdistyksen Mukana miggearjessa -hankkeessa Suvin työparina. Hankkeen avulla yhdistyksellä on uusia voimavaroja kehittää vapaaehtois- ja vertaistoimintaa migreeniä ja vaikeita päänsärkysairauksia potevien parissa. Alkaneen vuoden kunniaksi ja oman työni alkajaisiksi lupaan antaa oman panokseni siihen, että voimme hankkeessa parhaalla mahdollisella tavalla edesauttaa samankaltaisessa tilanteessa olevien ihmisten kohtaamista, ja siten lisätä kunkin toimintaamme osallistuvan omia voimavaroja.

Kehitämme hankkeessa erilaisia vapaaehtoistoiminnan malleja, jotta vertaisapu tavoittaisi mahdollisimman moninaisen joukon kohderyhmää sekä heidän läheisiään. Erilaisten vapaaehtois- ja vertaistoimintamuotojen avulla takaamme sen, ettei kenenkään tarvitse jäädä yksin, vaan jokainen voisi löytää itselleen ominaisen ja mieluisan tavan osallistua. Toiminnan muodot vaihtelevat ryhmistä ja yleisötapahtumista yksilötoimintaan ja kasvokkaisista kohtaamisista verkkoviestintään.

Olen todella iloinen ja innoissani päästessäni mukaan osaksi Migreeniyhdistyksen ammattitaitoista ja sydämellistä porukkaa. Olen toiminut viimeiset vuodet järjestökentällä hanketyön parissa, kehittäen vapaaehtoistoimintaa, joten hankkeen koordinaattorin rooliin sujahtaminen tuntuu luontevalta. Olen koulutukseltani yhteisöpedagogi ja järjestökentälle minua on motivoinut ennen kaikkea mahdollisuudet mielekkäiden, ihmisten välisten kohtaamisten organisointiin. Koen tärkeäksi sen, että vertais- ja vapaaehtoistoiminnassa ollaan sellaisella maaperällä, joka on helposti lähestyttävä ja jossa on mahdollista tarjota ja vastaanottaa tukea aidon kohtaamisen ja kiireettömän läsnäolon kautta. Ajattelen tämänkaltaisen, organisoidun mutta vapaamuotoisen, johonkin virallisen ja epämuodollisen välimaastoon sijoittuvan maaperän, olevan tärkeä osa päänsärkysairauksien tuessa ja hoidossa rakentuvaa kenttää.

En malta odottaa, että pääsen tapaamaan kaikkia Migreeniyhdistyksen vapaaehtoisia, niin mukana jo olevia sekä mukaan vasta lähteviä. Odotan innolla, että pääsemme luomaan sekä vahvistamaan yhteistuumin sellaista toimintaa, jossa kaikilla olisi mahdollisuudet vertaisuuden kokemuksiin. Olen täällä teitä varten ja kerron erittäin mielelläni tarkemmin kehitteillä olevista, moniin tarpeisiin muovautuvista vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista sekä kuulen mieluusti ajatuksia ja ideoita, joita voimme lähteä viemään yhdessä eteenpäin. Vasta vapaaehtoisineen ja vertaisineen toimintamme on oikeasti vertaansa vailla.