Migreeni kouluarjessa nuorten kokemana

Jyväskylän ammattikorkeakoulun toimintaterapeutin tutkinto-ohjelman opiskelija Eija-Sinikka Sauranen selvitti opinnäytetyössään ”Migreenin hallinta kouluympäristössä toimintaterapian näkökulmasta” migreeniä sairastavien nuorten ja heidän huoltajiensa kokemuksia sairauden vaikutuksista kouluarkeen.

Tuloksista selvisi migreenin haastavan kouluarkea monella tapaa aiheuttaen poissaoloja ja vaikeuksia opinnoissa mukana pysymisessä. Nuoret kaipasivat lisää ymmärrystä sairauttaan kohtaan.

Migreenistä haastavan tekee sen monimuotoisuus ja ilmeneminen yksilöllisesti. Sauranen muistuttaa migreenin olevan paljon muutakin kuin päänsärky ja se voi aiheuttaa toimintakyvyn alenemaa myös varsinaisten migreenikohtausten välillä. Migreeni ei aina näy päälle päin ja nuoret ovatkin kohdanneet epäilevää asennetta opettajien taholta. Tämä voi osaltaan johtaa siihen, että nuoret salaavat sairautensa ja sinnittelevät koulussa. Ilman asianmukaisia tukitoimia vaarana on migreenin kroonistuminen, joka usein laskee elämänlaatua huomattavasti.

Saako koulussa tukea?

Nuorten ja heidän huoltajiensa kokemuksia kerättiin sähköisen kyselyn avulla, josta kävi lisäksi ilmi, ettei suurimmalle osalle vastaajista ollut järjestetty koulussa tukitoimia migreeniin liittyen. Nuoret kokivat stressiä ja väsymystä rästitehtävistä, joita joutuivat tekemään iltaisin paikatakseen migreenistä aiheutuneita poissaoloja. Monesti vapaa-ajalle ja levolle ei jäänyt riittävästi aikaa. Opetusjärjestelyihin kaivattiin nykyistä enemmän joustavuutta.

Lapset ja nuoret viettävät merkittävän osan päivästään koulussa. Kaiken kaikkiaan kouluympäristö koettiin migreenin kannalta haastavaksi tilaksi, jossa on paljon kirkkaita valoja, kaikuisia käytäviä, heijastavia pintoja ja tuoksuja. Sauranen nostaa esiin, että migreeniä sairastavaa oppilasta voidaan tukea kouluympäristössä yksinkertaisilla toimenpiteillä. Ympäristön esteettömyyttä voidaan kartoittaa pohtimalla migreeniä aiheuttavia tekijöitä ja keinoja niiden välttämiseen tai säätämiseen sopivalle tasolle. Aurinkolaseilla ja taukojen pitämisellä voidaan päästä alkuun.

Ajankohtaisista tutkimusartikkeleista toteutetun kirjallisuuskatsauksen perusteella toimintaterapiasta voisi löytyä mahdollisuuksia migreeniä sairastavan oppilaan tukemiseksi nykyistä enemmän. Toimintaterapian etuna on lähestymistapa, jossa eri yksilö- ja ympäristötekijät otetaan laajasti huomioon sekä huomioidaan ihmisen oma kokemus tilanteesta. Migreenissä oleellista on sairauden ilmeneminen yksilöllisesti, jolloin kokemus tautitaakasta voi olla hyvin erilainen eri ihmisten kesken.

Tietoa tarvitaan

Maailmanlaajuisesti migreeni on yleinen sairaus ja erityisesti lasten ja nuorten migreeni on viimevuosina lisääntynyt. Migreeni on toiseksi yleisin työkykyä heikentävä sairaus. Usein migreeniin liittyy mielenterveyden haasteita, kuten masennusta. Silti migreeni on sairautena edelleen heikosti tunnettu ja yhteiskunnan tasolla vähätelty sairaus. Migreeniin tulisi suhtautua vakavasti otettavana neurologisena sairautena, jotta kenenkään ei tarvitsisi tuntea eriarvoisuutta sairaudesta, jolle ei itse voi mitään.

Tutkimuksen perusteella tiedon lisäämisellä on paikkansa myös koulumaailmassa. Tiedonlisäämisellä voidaan pyrkiä migreeniä sairastavien oppilaiden aseman vahvistamiseen. Aiheellista on pohtia koulutoimintaterapeuttien roolia ja integroimista osaksi koulun henkilökuntaa, jolloin moniammatillisuutta voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän. Ennaltaehkäisevästä näkökulmasta varhainen tuen kohdentaminen vähentää myöhempää tuen tarvetta.

Suomen Migreeniyhdistys ry toimi opinnäytetyön toimeksiantajana. Lue lisää opinnäytetyöstä Theseuksen sivuilla: https://www.theseus.fi/handle/10024/866424(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)