Kipu on viheliäinen seuralainen. Se vaatii kaiken huomion silloinkin, kun sille ei olisi aikaa. Kroonisen kivun kanssa elävä voi joutua elämään pitkiäki aikoja tietämättä, milloin kipu helpottaa.
Pitkittynyt kipu voi olla raskasta myös henkisesti. Epämiellyttävätkin tunteet kuuluvat elämään, mutta mitä tehdä, kun pitkittyneen kivun aiheuttamat kielteiset tunteet alkavat ottaa leijonanosan?
Elina Kiehelä, kivun hoitoon erikoistunut psykologi, neuvoo hakeutumaan psykologin puheille, kun omat voimat eivät riitä.
– Jos toivoo muutosta tilanteeseen, jossa kipu vaikuttaa toimintakykyyn ja elämänlaatuun, kannattaa ottaa yhteyttä psykologiin, hän sanoo.
Kiehelä toimii HYKS:n kipuklinikalla moniammatillisessa kivunhoitoon erikoistuneessa yksikössä. Hän on tehnyt töitä myös unettomuudesta kärsivien kanssa. Kiehelä näkee unettomuuden myös helposti kipuun liittyvänä oireena. Hän puhuu kivun syntymekanismien ymmärtämisen tärkeydestä.
– Kipu on elimistön suojamekanismi, joka täytyy huomioida ja sen kuuluu huolestuttaa.
Asia mutkistuu kivun pitkittyessä. Kiehelän mukaan pitkittyneessä kivussa elimistön omat suojamekanismit kipua vastaan saattavat jäädä päälle ja aiheuttaa pitkittynyttä lisäkuormitusta tai uusia ongelmia, kuten unettomuutta. Tilanteesta saattaa pahimmillaan seurata noidankehä, jossa kipu ja lisäkuormitukset ruokkivat toisiaan. Huolta ja ahdistusta voi silti pitää terveinä reaktioina.
– Olisi outoa, jos pitkittyneestä kivusta kärsivä olisi jatkuvasti iloinen, Kiehelä tuumii.
Myös Terhi Runsio, kipupsykologi (PsM) ja kognitiivinen psykoterapeutti, on tehnyt pitkään töitä kivusta ja kipusairauksista kärsivien kanssa Turussa, muun muassa TYKS:ssä. Päivätöidensä ohella hän kouluttaa kivun kanssa työskenteleviä ja luennoi tai kirjoittaa kivun psykologiasta. Hän painottaa monialaisen kivunhoidon tärkeyttä.
– Ahdistuksen nousu lisää koetun kivun voimakkuutta. Masennus puolestaan heikentää kipuselviytymistä. Siksi niiden hoito on osa laadukasta kivun hoitoa, Runsio sanoo.
Runsio kertoo, että yhteistyö vaikeasti kivuliaan potilaan kanssa voi kestää pitkään, ja yksilöllinen sopeutumiskriisi sisältää erilaisia vaiheita. Kivun alun shokkivaiheessa tunteet saattavat liikkua avuttomuuden ja epätoivon alueella. Sitä seuraavassa reaktiovaiheessa mieli reagoi kivun aiheuttamiin tunteisiin. Joillekin se tarkoittaa mielialan laskua.
– Reaktiovaiheen ilmiöt ovat terveen mielen normaalipsykologiaan kuuluvia sisältöjä, Runsio kertoo.
Oman itsen kuunteleminen on avainasemassa. Jos kivun myötä heränneet tunteet ovat raskaita, moni voi hyötyä ammattilaisen kanssa käydystä keskustelusta kipuun liittyen. Myös Runsio kehottaa psykologin vastaanotolle, jos oma jaksaminen on koetuksella.
– Psykologin tapaamisesta voi olla apua, jos elämässä on kivun lisäksi muita kuormitustekijöitä, jos kipuongelmakokonaisuus on vaikea tai huomaa juuttuneensa kriisivaiheen katkeruuden tai epätoivon tunteisiin.
Kivun aiheuttaman henkisen painolastin helpottamiseen on keinoja.
– Voi rauhoittaa itseään rauhoittamalla ja aina välillä hiukan syventämällä hengitystään, sekä lohduttavalla ja ystävällisellä sisäisellä puheella, Runsio toteaa.
Hän muistuttaa myös vertaistuen tärkeydestä.
– Vertaistukea voi etsiä esimerkiksi Migreeniyhdistyksen kautta.
Mitään yleispätevää kikkaa kivusta kuormittuneen mielen rauhoittamiseen ei Runsion mukaan ole, mikä johtuu ihmisten yksilöllisyydestä ja ainutlaatuisuudesta. Hän luettelee kuitenkin pitkän listan mahdollisia mieltä rauhoittavia keinoja, joihin hän on uransa varrella törmännyt. Niitä löytyy avannossa pulahtamisesta musiikin kuunteluun ja suklaasta saunomiseen.
Yksi asia on varma. Kipu herättää harvoin kovin positiivisia tunteita. Molemmat psykologit painottavat, ettei kiellettyjä tunteita tässäkään aiheessa ole.
– Kaikki tunteet ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita, ja niiden arvostaminen ja käsittely merkityksellistä, Runsio toteaa.
Myös kokonaisvaltainen tilanteen hyväksyminen voi olla avainasemassa paremman elämänlaadun saavuttamisessa. Kivun täydellinen poistaminen ei aina ole edes mahdollista. Kiehelä muistuttaa, että tällöin kannattaa miettiä, mihin asioihin elämässään voi vaikuttaa. Ajatus kivun hyväksymisestä voi tuntua pelottavalta.
– Moni kokee, että hyväksyminen tarkoittaa luovuttamista parempaan pyrkimisestä, vaikka paradoksi on, että parempi voisi jo olla tässä, Kiehelä tuumii.
Kiehelä huomauttaa, että usein kipua hallitaksemme alamme rajoittaa toimintaamme. Rajoituksista huolimatta kipu saattaa jäädä elämään nautintoa tuottavien asioiden rajautuessa pois. Vaikka rajoittaminen ei ole aina pelkästään huono asia, vaarana on Kiehelän mukaan, että kivun kokija ajautuu elämään elämää pienellä liekillä. Kiehelä suhtautuu myönteisesti itselle asetettujen rajoitusten hallittuun purkamiseen:
– Todennäköisesti elämänlaatu on parempaa niin, että on vapauksia tehdä enemmän asioita ja elää omilla ehdoillaan, ei kivun asettamilla ehdoilla. Voi nauttia sen ylimääräisen kupin kahvia ja se voi olla sen arvoista!
– Aiheen kanssa pitää puntaroida tarkasti hyödyt ja haitat sekä edetä omien voimavarojen mukaan, Kiehelä vielä täydentää.
Kiehelä innostuu puhumaan hengityksestä rauhoittumisen työkaluna. Hengitys kulkee mukana ja sillä on valtava voima rauhoittaa. Hengittämisestä voi olla apua myös akuutissa kivussa. Sitä pitää kuitenkin harjoitella hyvissä ajoin, kivuttomina hetkinä.
– Usein ihmiset alkavat tehdä harjoituksia vasta silloin kun stressi tai kipu iskee, vaikka jutun juju olisi siinä, että taito harjoitellaan kaikkein rauhallisimmassa hetkessä. Lopulta taitoa voisi sitten käyttää myös vaikeammassa tilanteessa, Kiehelä sanoo.
Pitkittyneen kivun kadotessa moni saattaa yllättyä siitä, etteivät heräävät tunteet ole pelkästään positiivisia. Kivusta on voinut tulla niin suuri osa elämää, että sen menettäminen voi tuntua jopa identiteettikriisiltä. Moni voi huomaamattaan vaatia itseltään liikoja, jos kivun kanssa painimiseen on mennyt aikaa.
Runsio ohjaa omaksumaan toipilasajan käsitteen. Pitkittyneen kivun väistyttyä kivun kokija on vielä pitkään toipilas. Hän kannustaa muistamaan toipilasajan käsitteen sekä yksittäisen kipukohtauksen että pitemmän kipujakson jälkipyykissä.
– Moni tuppaa vaatimaan itseltään täyttä toimintakykyä heti kun kipu helpottaa. Sellaisessa ajatusmallissa ei ole mukana itseystävällisyyttä, joustavuutta eikä armollisuutta itseä kohtaan, Runsio mainitsee.
Itsemyötätunto onkin keskeinen ilmiö psykologien puheissa. Harva muistaa, että itseen kannattaa suhtautua kuin parhaaseen ystävään. Elämme itsemme kanssa jokaisena päivänä, joten suhdetta itseen kannattaa vaalia. Kiehelä tarjoaa hyvän vinkin tilanteeseen, jossa vaativuus itseä kohtaan kasvaa liialliseksi.
– Voisit olla itse itsellesi se ystävä, joka puhuu kauniisti ja kannustaa!
Mikko Viinamäki
Artikkeli
Migreeni on neurologinen sairaus, jonka sairastaminen on usein henkisesti raskasta. Migreenillä ja mielenterveyden häiriöillä on neurobiologisia yhteneväisyyksiä (Minen ym. 2016). Joskus migreeniä sairastavan mielenterveyden haasteiden taustalla voi olla myös alihoidettu migreeni ja väsymys sairauden tuomiin haasteisiin.
Artikkeli
Kipu ja muut migreenin oireet laskevat mielialaa ja aiheuttavat ahdistusta. Masentaa, kun aina on kohtaus joko tulossa, päällä tai menossa. Masennusoireet, ahdistus ja matala mieliala taas herkistävät kivun kokemukselle. Jatkuva itsensä tarkkailu ja pelko, että kohtaus on tulossa, altistaa migreenikohtaukselle ja vahvistaa kivun kokemusta. Migreenikohtaus taas puolestaan ruokkii mielialaoireita. Ja noidankehä on valmis.