Siir­ry si­säl­töön
Liity jä­se­nek­si
  • Blogi

Osa­työ­ky­vyt­tö­myy­des­tä täs­mä­työ­ky­kyyn

Täs­mä­työ­ky­kyi­syys tu­li­si aina nähdä suh­tees­sa työ­hön, mitä hen­ki­lö tekee tai mihin on ha­keu­tu­mas­sa. Toi­sin sa­noen täs­mä­työ­ky­kyi­nen voi olla ko­ko­naan so­vel­tu­va työ­teh­tä­vään, jonka vaa­ti­muk­set vas­taa­vat hänen työ- ja toi­min­ta­ky­ky­ään ja osaa­mis­taan. Eikö kaik­kien kan­nal­ta olisi en­si­si­jai­sen tär­ke­ää, että jo­kai­sen yk­siön työ- ja toi­min­ta­ky­ky saa­daan ja­los­te­tuk­si työ­teh­tä­viin, jotka hän hal­lit­see kuor­mit­tu­mat­ta lii­kaa?

Malla Hil­tu­nen
Työ­ky­ky­koor­di­naat­to­ri

Olet­ko kos­kaan aja­tel­lut, että osa­työ­ky­kyi­syys kos­ket­taa mel­kein jo­kais­ta suo­ma­lais­ta jos­sain vai­hees­sa uraa? STM:n mu­kaan Suo­mes­sa on jopa 1,9 mil­joo­naa työi­käis­tä, joil­la on jokin pit­kä­ai­kais­sai­raus tai vamma. Heis­tä 600 000 ar­vioi sen vai­kut­ta­van omaan työ­hön­sä ja työ­mah­dol­li­suuk­siin­sa.

Pu­hut­taes­sa osa­työ­ky­kyi­syy­des­tä, kä­si­te­vii­dak­ko voi olla mel­koi­nen. Osa­työ­ky­kyi­syy­del­lä voi­daan tar­koit­taa va­jaa­kun­toi­ses­ta täs­mä­työ­ky­kyi­seen ja kaik­kea siltä vä­lil­tä. On­nek­si va­jaa­kun­toi­sen kä­sit­tees­tä ol­laan pää­se­mäs­sä eroon pu­hut­taes­sa työ­ky­vys­tä.

Eni­ten käy­tet­ty kä­si­te lie­nee juuri osa­työ­ky­kyi­nen, jota käy­te­tään työi­käi­ses­tä, jolla on käy­tös­sään osa työ­ky­vys­tään. Osa­työ­ky­kyi­syys ter­mi­nä ei vält­tä­mät­tä kuvaa koko to­del­li­suut­ta, joten pa­rem­pi termi voisi olla  täs­mä­työ­ky­kyi­syys. Täs­mä­työ­ky­kyi­syy­den kä­si­te kuu­los­taa po­si­tii­vi­sem­mal­ta ja vä­hem­män lei­maa­val­ta, kuin osa­työ­ky­kyi­syys. Ku­vai­si­ko se pa­rem­min tilaa, mihin työn­te­ki­jä työs­sään pys­tyy työ- ja toi­min­ta­ky­vyn haas­teis­ta huo­li­mat­ta?

Täs­mä­kyö­ky­kyi­siä voi­vat olla esi­mer­kik­si pit­kä­ai­kais­sai­raat, va­ka­vas­ta sai­rau­des­ta toi­pu­vat, vam­mai­set, työt­tö­mät tai elä­män­krii­sin ko­ke­neet. Täs­mä­työ­ky­kyi­syys on siis aina yk­si­löl­lis­tä, eikä se ole koko elä­män ajan sa­man­lais­ta. Se voi olla ti­la­päis­tä, mää­rä­ai­kais­ta tai py­sy­vää. Aivan kuten migree­ni­kin!

Täs­mä­työ­ky­kyi­syys tu­li­si aina nähdä suh­tees­sa työ­hön, mitä hen­ki­lö tekee tai mihin on ha­keu­tu­mas­sa. Toi­sin sa­noen täs­mä­työ­ky­kyi­nen voi olla ko­ko­naan so­vel­tu­va työ­teh­tä­vään, jonka vaa­ti­muk­set vas­taa­vat hänen työ- ja toi­min­ta­ky­ky­ään ja osaa­mis­taan. Eikö kaik­kien kan­nal­ta olisi en­si­si­jai­sen tär­ke­ää, että jo­kai­sen yk­siön työ- ja toi­min­ta­ky­ky saa­daan ja­los­te­tuk­si työ­teh­tä­viin, jotka hän hal­lit­see kuor­mit­tu­mat­ta lii­kaa? On­nek­si työ­nan­ta­jat­kin ovat pik­ku­hil­jaa ym­mär­tä­mäs­sä täs­mä­työ­ky­kyis­ten po­ten­ti­aa­lin ja mo­ti­vaa­tion tehdä työtä.

On niin työn­te­ki­jän, työ­nan­ta­jan että koko yh­teis­kun­nan etu, että kaik­ki pää­se­vät te­ke­mään työtä, johon juuri heil­lä on oikea osaa­mi­nen ja mo­ti­vaa­tio.