Tässä blogisarjassa eri alojen ammattilaiset kertovat työpäivistään pohtien asiaa erityisesti työhyvinvoinnin näkökulmasta. Blogisarjan aloittaa toiminnanjohtajamme Sirpa Hietaranta kertomalla järjestöjohtajan työpäivästä.
Sirpa Hietaranta
Toiminnanjohtaja
sirpa.hietaranta@migreeni.org
Aamu alkaa puhelimen soimisella. Joku on sairastunut, joku peruu sovitun kokouksen tai on muuta akuuttia päivän kulkuun vaikuttavaa. Päivän ensimmäinen etäpalaveri alkaa kahdeksalta ja osallistun siihen kotoa. Sen jälkeen siirryn toimistolle. Vireystilan kannalta paras mahdollinen aloitus päivälle on, jos aikataulun ja sään puolesta on mahdollista kävellä tai pyöräillä töihin.
Työpäivä kuluu vaihtelevia työtehtäviä tehden. Päivä sisältää kuten yleensäkin muutaman napakan palaverin, joiden määrän olen pyrkinyt karsimaan minimiin. Pienessä järjestössä on mietittävä tarkkaan resursseja eikä kaikkeen ole mahdollista osallistua. Ajankäytöllisesti on tehtävä valintoja ja päätettävä missä asioissa on perustehtävän toteuttamisen kannalta kaikkein tärkeintä olla mukana.
Ennen pandemiaa, kun työskentelimme toimistolla joka päivä, meillä oli tapana pitää ns. hiljaisen työn aamupäiviä, jolloin jokaisella oli lappu ovessa ja keskityimme kirjoittamiseen ja itsenäiseen työhön. Lounastauon jälkeen iltapäivä oli omistettu ajatusten vaihdolle kollegoiden kanssa ja työn sosiaaliselle puolelle. Tämä oli selkeästi hyvä keskittymisen ja työhyvinvoinnin kannalta. Tällä hetkellä työskentelemme ns. hybridinä, keskittymistä vaativat tehtävät tehdään yleensä etänä ja toimistolla jää sitten aikaa vaihtaa ajatuksia työkavereiden kanssa. Toimistopäivät tuovat iloa, naurua ja hyvinvointia roppakaupalla.
Pystyn melko hyvin itse säätelemään työpäivieni kulkua, joten jos kiirettä tai kuormitusta on liikaa, syyllistä on etsittävä peilistä. Kaikkeen ei aina kuitenkaan voi vaikuttaa ja yllätyksiä päivän mittaan tulee aina. Järjestötyössä työpäiviä ei voi suunnitella tarkkaan etukäteen ja se sopii minulle hyvin. Joku saattaisi kokea tyypillisen työpäiväni hektisenä, mutta itse pidän muuttuvista tilanteista ja reippaasta menosta ja meiningistä. Kaikille tämä ei tietenkään sovi ja rekrytointivaiheessa meillä kyselläänkin aina tarkkaan kykyä kestää nopeasti muuttuvia tilanteita ja sitä ettei aina tiedä mitä työpäivä tuo tullessaan.
Järjestöjohtajan työssä kuormitus on melko syklistä. Kiireisimmät jaksot ajoittuvat kevääseen ja syksyyn. Välillä on tehtävä pitkiä päiviä ja viikkoja ja tuntuu, että pitäisi olla useassa paikassa yhtä aikaa eikä palautumiseen juuri jää mahdollisuutta. Tämän kuitenkin jaksaa, kun tietää, että kuormitus on määräaikaista ja seuraavassa kuussa jo helpottaa. Työtä on ajoittain paljon, mutta toisaalta minun ei tarvitse yhtenäkään aamuna miettiä, onko työni tärkeää tai merkityksellistä. Se on ja sitä riittää tehtäväksi niin paljon kuin pystyy tekemään. Olen itse vastuussa siitä, että pysyn työkykyisenä ja työhyvinvoinnista on huolehdittava päivittäisillä pienillä teoilla. Palautuminen on nykytyöelämän tärkein taito.
Työntekijöideni kohdalla olen tarkka siitä, että työt tehdään pääsääntöisesti toimistoaikaan arkisin. Tässä oma esimerkki toimii parhaiten. Suljen koneen yleensä viimeistään kuuden aikaan illalla ja harvoin tarvitsee avata sitä enää sen jälkeen. Ajat, jolloin ihailtiin ylipitkiä työpäiviä ahkeruuden merkkinä ovat onneksi jo historiaa ja nykyään arvostetaan kykyä organisoida työt niin, että myös palautumiselle jää aikaa ja tilaa. Työpaikallani Migreeniyhdistyksessä arvostetaan työhyvinvointia korkealle ja se näkyy käytännössä esimerkiksi juuri siinä, että työajat pysyvät kohtuullisina. Silloin tällöin on ilta- tai viikonlopputilaisuuksia ja ne ovatkin mukavaa vaihtelua arkiseen puurtamiseen.
Roolini on kaksijakoinen, toimin tiimin lähiesihenkilönä ja toisaalta koko järjestön johtajana. Nämä ovat keskenään aika erilaista otetta vaativia rooleja ja siksi on tärkeää, että päivissä on ainakin välillä riittävästi huokoisuutta pysähtyä ajattelemaan ja olemaan täysillä läsnä kulloisessakin kohtaamisessa ja tilanteessa.
Työpäivästä annan itselleni kiitosta siitä, että muistin ottaa pieniä taukoja ennen siirtymistä seuraavaan työtehtävään. Askeleita yritän kerätä päivän mittaan valitsemalla portaat hissin sijasta, kävelemällä kauimmaiselle tulostimelle ja kävelemällä työkaverin huoneeseen mieluummin juttelemaan kuin viestittelemällä.
Parantaa voisin siinä, että en yleensä muista venytellä tai tehdä taukojumppaliikkeitä ennen kuin huomaan niskojen olevan totaalisesti jumissa. Työpöydän asentoa muistan säädellä ja seison aina osan työpäivästä. Pienessä järjestössä kaikkien onneksi pitää tehdä kaikkea ja löydänkin itseni usein päivän mittaan paitsi työpöydän äärestä myös kantamasta esitelaatikoita tai hoitamassa juoksevia asioita kuten postissa käyntejä. Tämä on hyvä asia ergonomian ja aivojen kannalta. Parantamista on myös siinä, että minulla on mahdollisuus käyttää johdon työnohjausta, mutta liian harvoin tulen käyttäneeksi tätä työhyvinvoinnin kannalta tärkeää mahdollisuutta.
Päivissäni pidän erityisesti työtehtävien vaihtelevuudesta ja yllätyksistäkin. Parasta työpäivissä on aina yhteiset hetket ihanien työkavereiden kanssa. Joka päivään kuuluu hyvät naurut ja parhaat naurut saa ehdottomasti aina itselleen nauramalla. Järjestötyössä aina sattuu ja tapahtuu ja koko työn suola onkin kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa.
Sanotaan, että järjestöjohtaja tarvitsee kolme asiaa onnistuakseen: hyvän esihenkilön, hyvän kirjanpitäjän ja hyvän tiimin. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on nämä kaikki mahdollistamassa oikeisiin asioihin keskittymistä ja tätä kautta tukemassa työhyvinvointia.
Artikkeli
Monelle migreenistä kärsivälle stressinhallinta on elämänhallintataidoista yksi tärkeimmistä. Stressi ja uupumus aiheuttavat hyvin monelle muun muassa huolta, unettomuutta ja henkistä kuormitusta. Tässä onkin jo monta migreenille altistavaa tekijää ja tähän pitäisi päästä puuttumaan. Työstressin aiheuttama mylly pitäisi saada katkaistua tai edes hieman rauhoittumaan.