Hyvinvointialan yrittäjän työpäivä

Miten sujuu hyvinvointialan yrittäjän työpäivä? Toimintaterapeutti, kliininen hypnoterapeutti, EMDR-terapeutti Essi Vaskiranta kertoo omasta työpäivästään. Tässä blogisarjassa eri alojen ammattilaiset kertovat työpäivistään pohtien asiaa erityisesti työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Essi Vaskiranta
yrittäjä

Olen Essi Vaskiranta, kliininen hypnoterapeutti. Työskentelen yrittäjänä Lappeenrannassa. Työni on suurilta osin yksilöasiakkaiden tapaamista hypnoterapian ja EMDR-terapian äärellä, mutta luonani käy myös pariskuntia ja perheitä. Lisäksi kiertelen ympäri Suomen luennoimassa stressiin, tunteisiin ja mieleen liittyvissä asioissa. Työni pitää sisällään myös paljon kirjoittamista, joten repussani kulkee aina tietokone ja muutama työhön liittyvä opus.

Koska olen yrittäjä, minulla ei ole säännöllistä työaikaa. Olen kuitenkin aamuihminen, nautin aamujen rauhasta ja hiljaisuudesta. En oikeastaan juuri käytä herätyskelloa, sillä herään 6.50 jokaisena aamuna. Minulle tämä toimii parhaiten, sillä herätyskelloon herääminen aloittaa päiväni ikään kuin säikähdyksellä. Aamurutiinini ovat melko pysyviä, myös viikonloppuisin. Hitaasti, lempeästi ja hiljaisesti alkavat aamut luovat minulle mukavan ja kiireettömän päivän, vaikka tekemistä olisikin paljon. Välttelen puhelimen selailua heti aamusta, sillä se saa minut helposti ylivireäksi. Aamuni ovat alkaneet kahvikupilla ja aamusivujen kirjoittamisella jo vuosia, se on tapa, josta haluan pitää kiinni. Voisi ehkä sanoa, että aamut ovat minulle avain onnistuneeseen päivään. Aamusivut ovat meditaationi ja luovaa työtä tekevänä ne auttavat minua pysymään yhteydessä itseeni.

Yrittäjänä minulla on mahdollisuus rakentaa päiväni itselleni sopivan rytmin mukaan. Vien nuorimmaiseni usein esikouluun kävellen, josta jatkan matkaa työhuoneelleni. Kävelen hiljaisuudessa tai kuuntelen instrumentaalimusiikkia. Työpäiväni aloitan aina teen keittämisellä ja sen jälkeen valmistautumalla asiakastapaamisiin tai kirjoittamalla. Kirjoittamistyöt teen aina aamulla, sillä silloin luovuuteni ja leikkisyyteni virtaa parhaiten ja ajatus on kirkkaimmillaan. Työpäiväni ovat hyvin vaihtelevia, ne voivat sisältää pelkästään asiakastapaamisia, koko päivän koneen äärellä ajattelemista tai matkustamista ihmisten pariin. Asiakaspäivät ovat helppoja, sillä niihin luon tauot luontevasti, samoin luentopäiviin. Mutta kirjoittamispäivät ovat minulla vielä tauottamisen suhteen harjoittelun alla, sillä unohdun sanojen maailmaan helposti ja aika ikään kuin katoaa. Minulla on käytössä sähköpöytä, jota ilman olisin pulassa. Koska asiakastyötä tehdessä istun, on hyvä, että koneen äärellä voin seisoa ja pitää kehoani liikkeessä. Minulla on erilaisia työtuoleja, jotta voin vaihtaa asentoa päivän mittaan. Mahdollisuuksien mukaan saatan käydä lenkittämässä koirat työpäivän aikana metsässä.

Teen työtä, joka on intuitiota ja läsnäoloa, joten ennen jokaista asiakasta maadoitan itseni. Siihen käytän useimmiten EMT-menetelmää tai itsehypnoosia. Pidän maadoittumista tärkeänä osana myös työstä palautumisessa, sillä asiakastyössä olen usein traumojen ja vaikeiden tunteiden äärellä, ja on tärkeää, että auttajana pidän itsestäni ja jaksamisestani huolta. Omaan herkästi viriävän hermoston, aistin herkästi muiden ihmisten tunnetiloja ja kehonkieltä. Se tekee minusta hyvän työssäni, mutta vain, jos pidän itsestäni ja hermostostani huolta.

Olen vuosia rakentanut itselleni toimivaa ”työkalupakkia” oman hyvinvoinnin ylläpitoon. Hermosto vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun, että olen todennut parhaimmaksi tehdä sen eteen päivittäin pieniä tekoja, vaikka oloni olisi levollinen. Päivittäisessä hyvinvoinnissa luotan luontoon, avantoon tai kylmäaltaaseen, pilatekseen, läheisyyteen ja läsnäoloon. Minulla on käytössä vagushermoa stimuloiva Sensate-laite, jota käytän lähes päivittäin niin asiakkailla kuin itsellänikin. Käyn myös säännölllisesti hypnoterapiassa, osteopaatilla ja Neurosonic-hoidossa. Seuraan kokonaisvaltaista hyvinvointia Oura-sormuksestani, joka on lempeä apuväline muistuttamaan unen merkityksestä päivän valmiustasossa. Olen Ouran avulla oppinut paljon unestani, ja se on eräänlainen kannustava päiväkirja. Lähden helposti suorittamaan erilaisia ”parannuksia” elämässäni, mutta Oura on opettanut minulle vaativuuden sijaan lempeyttä ja yöunen arvostamista.

Työpäiväni päättyy klo 16 ja 18 välillä. Sen jälkeen sukellan perhe-elämän hälinään, harrastuksiin ja kuskaamisiin, ruoanlaittoon ja täysin toisenlaiseen todellisuuteen. Olisi mahtavaa sanoa, että kun suljen työhuoneen oven, unohdan työt – mutta minulla on kertakaikkisesti niin kiva työ, että se on lähes mahdotonta! Joudun ajoittain jarruttelemaan liiallista ajatustyötä iltaisin. Iltarutiinit toistuvat aamurutiinien tavoin melko samanlaisena. Iltayhdeksän aikaan rauhoitun, ja nukkumaan käyn klo 22.30 syvärentoutuksen saattelemana. Olen opetellut nukkumaan riittävästi ja hyvin vasta aikuisena, ja pidän nykyisin hyvää huolta yöunien riittävyydestä. Arvostan valtavasti levännyttä ja palautunutta, kirkasta oloa aamuisin.

Olen helposti innostuva, rakastan uuden oppimista, opiskelen todennäköisesti ikuisesti ja minulla on intohimona parantaa maailmaa pienin teoin joka päivä. Tunnen syvää kiitollisuutta saadessani tehdä työtä, jota rakastan, jonka koen merkityksellisenä ja loputtoman mielenkiintoisena. Sen lisäksi olen hyvin perhekeskeinen, pohdiskeleva lukutoukka, joka tuntee syvästi ja vahvasti. Koen, että ilman toimivia vireystila- ja tunteensäätelykeinoja kuormittuisin ja väsähtäisin helposti. Rakastan elämää joka solullani – jo se itsessään on hyvä motivaattori pitämään hyvää huolta kehosta, mielestä ja sielusta!