Kroo­ni­sen kivun psy­ko­lo­gia 

Kipu on vi­he­liäi­nen seu­ra­lai­nen. Se vaa­tii kai­ken huo­mion sil­loin­kin, kun sille ei olisi aikaa. Kroo­ni­sen kivun kans­sa elävä voi jou­tua elä­mään pit­kiä­ki ai­ko­ja tie­tä­mät­tä, mil­loin kipu hel­pot­taa.

Pit­kit­ty­nyt kipu voi olla ras­kas­ta myös hen­ki­ses­ti. Epä­miel­lyt­tä­vät­kin tun­teet kuu­lu­vat elä­mään, mutta mitä tehdä, kun pit­kit­ty­neen kivun ai­heut­ta­mat kiel­tei­set tun­teet al­ka­vat ottaa lei­jo­nan­osan?

Elina Kie­he­lä, kivun hoi­toon eri­kois­tu­nut psy­ko­lo­gi, neu­voo ha­keu­tu­maan psy­ko­lo­gin pu­heil­le, kun omat voi­mat eivät riitä.

– Jos toi­voo muu­tos­ta ti­lan­tee­seen, jossa kipu vai­kut­taa toi­min­ta­ky­kyyn ja elä­män­laa­tuun, kan­nat­taa ottaa yh­teyt­tä psy­ko­lo­giin, hän sanoo.

Kie­he­lä toi­mii HYKS:n ki­pukli­ni­kal­la mo­niam­ma­til­li­ses­sa ki­vun­hoi­toon eri­kois­tu­nees­sa yk­si­kös­sä. Hän on teh­nyt töitä myös unet­to­muu­des­ta kär­si­vien kans­sa. Kie­he­lä näkee unet­to­muu­den myös hel­pos­ti ki­puun liit­ty­vä­nä oi­ree­na. Hän puhuu kivun syn­ty­me­ka­nis­mien ym­mär­tä­mi­sen tär­key­des­tä.

– Kipu on eli­mis­tön suo­ja­me­ka­nis­mi, joka täy­tyy huo­mioi­da ja sen kuu­luu huo­les­tut­taa.

Asia mut­kis­tuu kivun pit­kit­tyes­sä. Kie­he­län mu­kaan pit­kit­ty­nees­sä ki­vus­sa eli­mis­tön omat suo­ja­me­ka­nis­mit kipua vas­taan saat­ta­vat jäädä pääl­le ja ai­heut­taa pit­kit­ty­nyt­tä li­sä­kuor­mi­tus­ta tai uusia on­gel­mia, kuten unet­to­muut­ta. Ti­lan­tees­ta saat­taa pa­him­mil­laan seu­ra­ta noi­dan­ke­hä, jossa kipu ja li­sä­kuor­mi­tuk­set ruok­ki­vat toi­si­aan. Huol­ta ja ah­dis­tus­ta voi silti pitää ter­vei­nä reak­tioi­na.

– Olisi outoa, jos pit­kit­ty­nees­tä ki­vus­ta kär­si­vä olisi jat­ku­vas­ti iloi­nen, Kie­he­lä tuu­mii.

Myös Terhi Run­sio, ki­pup­sy­ko­lo­gi (PsM) ja kog­ni­tii­vi­nen psy­ko­te­ra­peut­ti, on teh­nyt pit­kään töitä ki­vus­ta ja ki­pusai­rauk­sis­ta kär­si­vien kans­sa Tu­rus­sa, muun muas­sa TYKS:ssä. Päi­vä­töi­den­sä ohel­la hän kou­lut­taa kivun kans­sa työs­ken­te­le­viä ja luen­noi tai kir­joit­taa kivun psy­ko­lo­gias­ta. Hän pai­not­taa mo­nia­lai­sen ki­vun­hoi­don tär­keyt­tä.

– Ah­dis­tuk­sen nousu lisää koe­tun kivun voi­mak­kuut­ta. Ma­sen­nus puo­les­taan hei­ken­tää ki­pusel­viy­ty­mis­tä. Siksi nii­den hoito on osa laa­du­kas­ta kivun hoi­toa, Run­sio sanoo.

Run­sio ker­too, että yh­teis­työ vai­keas­ti ki­vu­li­aan po­ti­laan kans­sa voi kes­tää pit­kään, ja yk­si­löl­li­nen so­peu­tu­mis­krii­si si­säl­tää eri­lai­sia vai­hei­ta. Kivun alun shok­ki­vai­hees­sa tun­teet saat­ta­vat liik­kua avut­to­muu­den ja epä­toi­von alu­eel­la. Sitä seu­raa­vas­sa reak­tio­vai­hees­sa mieli rea­goi kivun ai­heut­ta­miin tun­tei­siin. Joil­le­kin se tar­koit­taa mie­lia­lan las­kua.

– Reak­tio­vai­heen il­miöt ovat ter­veen mie­len nor­maa­lip­sy­ko­lo­gi­aan kuu­lu­via si­säl­tö­jä, Run­sio ker­too.

Oman itsen kuun­te­le­mi­nen on avai­na­se­mas­sa. Jos kivun myötä he­rän­neet tun­teet ovat ras­kai­ta, moni voi hyö­tyä am­mat­ti­lai­sen kans­sa käy­dys­tä kes­kus­te­lus­ta ki­puun liit­tyen. Myös Run­sio ke­hot­taa psy­ko­lo­gin vas­taa­no­tol­le, jos oma jak­sa­mi­nen on koe­tuk­sel­la.

– Psy­ko­lo­gin ta­paa­mi­ses­ta voi olla apua, jos elä­mäs­sä on kivun li­säk­si muita kuor­mi­tus­te­ki­jöi­tä, jos ki­puon­gel­ma­ko­ko­nai­suus on vai­kea tai huo­maa juut­tu­neen­sa krii­si­vai­heen kat­ke­ruu­den tai epä­toi­von tun­tei­siin.

Miten kä­si­tel­lä kivun ai­heut­ta­mia tun­tei­ta?

Kivun ai­heut­ta­man hen­ki­sen pai­no­las­tin hel­pot­ta­mi­seen on kei­no­ja.

– Voi rau­hoit­taa it­se­ään rau­hoit­ta­mal­la ja aina vä­lil­lä hiu­kan sy­ven­tä­mäl­lä hen­gi­tys­tään, sekä loh­dut­ta­val­la ja ys­tä­väl­li­sel­lä si­säi­sel­lä pu­heel­la, Run­sio to­te­aa.

Hän muis­tut­taa myös ver­tais­tuen tär­key­des­tä.

– Ver­tais­tu­kea voi etsiä esi­mer­kik­si Migree­niyh­dis­tyk­sen kaut­ta.

Mi­tään yleis­pä­te­vää kik­kaa ki­vus­ta kuor­mit­tu­neen mie­len rau­hoit­ta­mi­seen ei Run­sion mu­kaan ole, mikä joh­tuu ih­mis­ten yk­si­löl­li­syy­des­tä ja ai­nut­laa­tui­suu­des­ta. Hän luet­te­lee kui­ten­kin pit­kän lis­tan mah­dol­li­sia miel­tä rau­hoit­ta­via kei­no­ja, joi­hin hän on uran­sa var­rel­la tör­män­nyt. Niitä löy­tyy avan­nos­sa pu­lah­ta­mi­ses­ta musii­kin kuun­te­luun ja suklaas­ta sau­no­mi­seen.

Yksi asia on varma. Kipu he­rät­tää har­voin kovin po­si­tii­vi­sia tun­tei­ta. Mo­lem­mat psy­ko­lo­git pai­not­ta­vat, ettei kiel­let­ty­jä tun­tei­ta täs­sä­kään ai­hees­sa ole.

– Kaik­ki tun­teet ovat yhtä tär­kei­tä ja ar­vok­kai­ta, ja nii­den ar­vos­ta­mi­nen ja kä­sit­te­ly mer­ki­tyk­sel­lis­tä, Run­sio to­te­aa.

Myös ko­ko­nais­val­tai­nen ti­lan­teen hy­väk­sy­mi­nen voi olla avai­na­se­mas­sa pa­rem­man elä­män­laa­dun saa­vut­ta­mi­ses­sa. Kivun täy­del­li­nen pois­ta­mi­nen ei aina ole edes mah­dol­lis­ta. Kie­he­lä muis­tut­taa, että täl­löin kan­nat­taa miet­tiä, mihin asioi­hin elä­mäs­sään voi vai­kut­taa. Aja­tus kivun hy­väk­sy­mi­ses­tä voi tun­tua pe­lot­ta­val­ta.

– Moni kokee, että hy­väk­sy­mi­nen tar­koit­taa luo­vut­ta­mis­ta pa­rem­paan pyr­ki­mi­ses­tä, vaik­ka pa­ra­dok­si on, että pa­rem­pi voisi jo olla tässä, Kie­he­lä tuu­mii.

Kie­he­lä huo­maut­taa, että usein kipua hal­li­tak­sem­me alam­me ra­joit­taa toi­min­taam­me. Ra­joi­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta kipu saat­taa jäädä elä­mään nau­tin­toa tuot­ta­vien asioi­den ra­jau­tues­sa pois. Vaik­ka ra­joit­ta­mi­nen ei ole aina pel­käs­tään huono asia, vaa­ra­na on Kie­he­län mu­kaan, että kivun ko­ki­ja ajau­tuu elä­mään elä­mää pie­nel­lä lie­kil­lä. Kie­he­lä suh­tau­tuu myön­tei­ses­ti it­sel­le ase­tet­tu­jen ra­joi­tus­ten hal­lit­tuun pur­ka­mi­seen:

– To­den­nä­köi­ses­ti elä­män­laa­tu on pa­rem­paa niin, että on va­pauk­sia tehdä enem­män asioi­ta ja elää omil­la eh­doil­laan, ei kivun aset­ta­mil­la eh­doil­la. Voi naut­tia sen yli­mää­räi­sen kupin kah­via ja se voi olla sen ar­vois­ta!

– Ai­heen kans­sa pitää pun­ta­roi­da tar­kas­ti hyö­dyt ja hai­tat sekä edetä omien voi­ma­va­ro­jen mu­kaan, Kie­he­lä vielä täy­den­tää.

Kie­he­lä in­nos­tuu pu­hu­maan hen­gi­tyk­ses­tä rau­hoit­tu­mi­sen työ­ka­lu­na. Hen­gi­tys kul­kee mu­ka­na ja sillä on val­ta­va voima rau­hoit­taa. Hen­git­tä­mi­ses­tä voi olla apua myös akuu­tis­sa ki­vus­sa. Sitä pitää kui­ten­kin har­joi­tel­la hy­vis­sä ajoin, ki­vut­to­mi­na het­ki­nä.

– Usein ih­mi­set al­ka­vat tehdä har­joi­tuk­sia vasta sil­loin kun stres­si tai kipu iskee, vaik­ka jutun juju olisi siinä, että taito har­joi­tel­laan kaik­kein rau­hal­li­sim­mas­sa het­kes­sä. Lo­pul­ta tai­toa voisi sit­ten käyt­tää myös vai­keam­mas­sa ti­lan­tees­sa, Kie­he­lä sanoo.

Kun kipu vii­mein ka­to­aa

Pit­kit­ty­neen kivun ka­do­tes­sa moni saat­taa yl­lät­tyä siitä, et­tei­vät he­rää­vät tun­teet ole pel­käs­tään po­si­tii­vi­sia. Ki­vus­ta on voi­nut tulla niin suuri osa elä­mää, että sen me­net­tä­mi­nen voi tun­tua jopa iden­ti­teet­ti­krii­sil­tä. Moni voi huo­maa­mat­taan vaa­tia it­sel­tään lii­ko­ja, jos kivun kans­sa pai­ni­mi­seen on men­nyt aikaa.

Run­sio ohjaa omak­su­maan toi­pi­la­sa­jan kä­sit­teen. Pit­kit­ty­neen kivun väis­tyt­tyä kivun ko­ki­ja on vielä pit­kään toi­pi­las. Hän kan­nus­taa muis­ta­maan toi­pi­la­sa­jan kä­sit­teen sekä yk­sit­täi­sen ki­pu­koh­tauk­sen että pi­tem­män ki­pu­jak­son jäl­ki­pyy­kis­sä.

– Moni tup­paa vaa­ti­maan it­sel­tään täyt­tä toi­min­ta­ky­kyä heti kun kipu hel­pot­taa. Sel­lai­ses­sa aja­tus­mal­lis­sa ei ole mu­ka­na it­seys­tä­väl­li­syyt­tä, jous­ta­vuut­ta eikä ar­mol­li­suut­ta itseä koh­taan, Run­sio mai­nit­see.

It­se­myö­tä­tun­to onkin kes­kei­nen ilmiö psy­ko­lo­gien pu­heis­sa. Harva muis­taa, että it­seen kan­nat­taa suh­tau­tua kuin par­haa­seen ys­tä­vään. Eläm­me it­sem­me kans­sa jo­kai­se­na päi­vä­nä, joten suh­det­ta it­seen kan­nat­taa vaa­lia. Kie­he­lä tar­jo­aa hyvän vin­kin ti­lan­tee­seen, jossa vaa­ti­vuus itseä koh­taan kas­vaa lii­al­li­sek­si.

– Voi­sit olla itse it­sel­le­si se ys­tä­vä, joka puhuu kau­niis­ti ja kan­nus­taa!

Ar­tik­ke­li

Tut­ki­mus­tie­don mu­kaan migree­nin rin­nal­la kul­kee usein jokin mie­len­ter­vey­del­li­nen oire

Migree­ni on neu­ro­lo­gi­nen sai­raus, jonka sai­ras­ta­mi­nen on usein hen­ki­ses­ti ras­kas­ta. Migree­nil­lä ja mie­len­ter­vey­den häi­riöil­lä on neu­ro­bio­lo­gi­sia yh­te­ne­väi­syyk­siä (Minen ym. 2016).  Jos­kus migree­niä sai­ras­ta­van mie­len­ter­vey­den haas­tei­den taus­tal­la voi olla myös ali­hoi­det­tu migree­ni ja vä­sy­mys sai­rau­den tuo­miin haas­tei­siin.

Ar­tik­ke­li

Migree­niä ja mie­len­ter­veyt­tä pi­täi­si aina hoi­taa käsi kä­des­sä

Kipu ja muut migree­nin oi­reet las­ke­vat mie­lia­laa ja ai­heut­ta­vat ah­dis­tus­ta. Ma­sen­taa, kun aina on koh­taus joko tu­los­sa, pääl­lä tai me­nos­sa. Ma­sen­nusoi­reet, ah­dis­tus ja ma­ta­la mie­lia­la taas her­kis­tä­vät kivun ko­ke­muk­sel­le. Jat­ku­va it­sen­sä tark­kai­lu ja pelko, että koh­taus on tu­los­sa, al­tis­taa migree­ni­koh­tauk­sel­le ja vah­vis­taa kivun ko­ke­mus­ta. Migree­ni­koh­taus taas puo­les­taan ruok­kii mie­lia­la­oi­rei­ta. Ja noi­dan­ke­hä on val­mis.