Siirry sisältöön

Osatyökyvyttömyydestä täsmätyökykyyn

Täsmätyökykyisyys tulisi aina nähdä suhteessa työhön, mitä henkilö tekee tai mihin on hakeutumassa. Toisin sanoen täsmätyökykyinen voi olla kokonaan soveltuva työtehtävään, jonka vaatimukset vastaavat hänen työ- ja toimintakykyään ja osaamistaan. Eikö kaikkien kannalta olisi ensisijaisen tärkeää, että jokaisen yksiön työ- ja toimintakyky saadaan jalostetuksi työtehtäviin, jotka hän hallitsee kuormittumatta liikaa?

Malla Hiltunen
Työkykykoordinaattori

Oletko koskaan ajatellut, että osatyökykyisyys koskettaa melkein jokaista suomalaista jossain vaiheessa uraa? STM:n mukaan Suomessa on jopa 1,9 miljoonaa työikäistä, joilla on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma. Heistä 600 000 arvioi sen vaikuttavan omaan työhönsä ja työmahdollisuuksiinsa.

Puhuttaessa osatyökykyisyydestä, käsiteviidakko voi olla melkoinen. Osatyökykyisyydellä voidaan tarkoittaa vajaakuntoisesta täsmätyökykyiseen ja kaikkea siltä väliltä. Onneksi vajaakuntoisen käsitteestä ollaan pääsemässä eroon puhuttaessa työkyvystä.

Eniten käytetty käsite lienee juuri osatyökykyinen, jota käytetään työikäisestä, jolla on käytössään osa työkyvystään. Osatyökykyisyys terminä ei välttämättä kuvaa koko todellisuutta, joten parempi termi voisi olla  täsmätyökykyisyys. Täsmätyökykyisyyden käsite kuulostaa positiivisemmalta ja vähemmän leimaavalta, kuin osatyökykyisyys. Kuvaisiko se paremmin tilaa, mihin työntekijä työssään pystyy työ- ja toimintakyvyn haasteista huolimatta?

Täsmäkyökykyisiä voivat olla esimerkiksi pitkäaikaissairaat, vakavasta sairaudesta toipuvat, vammaiset, työttömät tai elämänkriisin kokeneet. Täsmätyökykyisyys on siis aina yksilöllistä, eikä se ole koko elämän ajan samanlaista. Se voi olla tilapäistä, määräaikaista tai pysyvää. Aivan kuten migreenikin!

Täsmätyökykyisyys tulisi aina nähdä suhteessa työhön, mitä henkilö tekee tai mihin on hakeutumassa. Toisin sanoen täsmätyökykyinen voi olla kokonaan soveltuva työtehtävään, jonka vaatimukset vastaavat hänen työ- ja toimintakykyään ja osaamistaan. Eikö kaikkien kannalta olisi ensisijaisen tärkeää, että jokaisen yksiön työ- ja toimintakyky saadaan jalostetuksi työtehtäviin, jotka hän hallitsee kuormittumatta liikaa? Onneksi työnantajatkin ovat pikkuhiljaa ymmärtämässä täsmätyökykyisten potentiaalin ja motivaation tehdä työtä.

On niin työntekijän, työnantajan että koko yhteiskunnan etu, että kaikki pääsevät tekemään työtä, johon juuri heillä on oikea osaaminen ja motivaatio.