Vertaistuesta kiitollisena

Suvi Ala-Venna

18.9.2019

Ohjasin tällä viikolla Tampereen vertaistukiryhmän. Jännitin. Mahassani lenteli useampi perhonen, kun odotin pääsyä Tampereen Seudun Yrittäjänaiset ry:n tiloihin, jossa ryhmä kokoontui.

Levitin yhdistyksen esitteet pöydälle, keitin teeveden ja asettelin suklaahippukeksit tarjolle. Söin yhden sellaisen.

Sitten vain istuin. Kello oli klo 17.50, kun puhelimeni soi ja ryhmäläisiä saapui paikalle. Puhelimeni soi jälleen ja ryhmän alkaessa paikalla oli 9 kävijää ja minä. Mielestäni luku 10 oli juuri sopiva.

Olen aikaisemminkin ohjannut ryhmiä, mutta Migreeniryhdistyksessä tämä oli ensimmäiseni. Koska kyseessä oli vertaistukiryhmä, halusin sen myös jakaa. Aloitin ryhmän kertomalla, että minua jännittää. Oloni oli paljon levollisempi heti tämän ääneen sanottuani. Ja varmasti myös siksi, koska hetkessä vallitsi vertaistuki.

Vertaistuki on aina vuorovaikutuksellista. Sen koin myös Tampereen vertaisryhmässä. Keskustelu oli soljuvaa ja vaihteli omakohtaisista kokemuksista, omahoidollisiin keinoihin. Mikä auttaa sinua? Millaiset keinot tuovat sinulle helpotusta arkeen?

Toimin Mukana miggearjessa -hankkeen koordinaattorina, ja yksi itselleni tärkeimmistä tavoitteista on kohderyhmälähtöisyys. Toteuttaa hanketta yhdessä kävijöiden ja vapaaehtoisten kanssa. Kuulla ja kuunnella, mitä ja millaista tukea oikeasti tarvitaan. Millainen apu ja tuki toisi helpotusta omaan arkeen. Siksi käytin tilaisuuteni hyväksi ja kysyin: ”Millaista vertaistukitoimintaa toivoisitte yhdistyksen toteuttavan?”

Listasin joka ikisen näistä toiveista paperilappuselle. Kirjoitin sen ihan täyteen.

Lopetimme ryhmän hyvän mielen korttien avulla. Jokainen nosti itselleen kortin ja kertoi kortissa olevan ajatelman saattelemana jonkin positiivisen tai hyvän mielen ajatuksen omasta tilanteestaan, elämästään. Tämä hetki oli todella voimaannuttava. Jokaisen tarinan kohdalla oivalsin jotain ja suurimpana sen, että ihmisen sisimmässä on hurjan paljon voimaa ja vahvuutta. Tämä vertaistukiryhmä ja yhdessä läpikäyty hetki, kannattelee minua varmasti pitkälle omina vaikeina aikoinani.

Istuin takaisin junaan kohti Helsinkiä. Minua ei jännittänyt enää. Mieleni oli levollinen ja olo kiitollinen. Koin kiitollisuutta päivän kohtaamisista, käydystä keskustelusta ja kävijöistä. Tapasin valtavan ihania ihmisiä. Koin hetkessä vertaistuen voiman, sen valjastan voimaksi myös itselleni.

Kaunis kiitos!

Kurkkaa Tampereen ja muiden paikkakuntien vertaistukiryhmien seuraavat kokoontumisajankohdat ja tule rohkeasti mukaan!


Älä jää yksin!