Kolmoishermosäryn kanssa työelämäpolulla

Miten tulevaisuutta voi suunnitella, kun työ- ja toimintakykyyn vaikuttavat erilaiset vammat tai sairaudet? Uskaltaako uusiin haasteisiin tarttua ja suunnata kohti unelmatyötä? Kuulemme tästä tarinan Migreeniyhdistyksessä vapaaehtoisena toimivalta vertaiselta.

Kolmekymmentäyksivuotias Reetta Vasko asuu omakotitalossa kahden kissansa kanssa. Vammautuneena ja monisairaana kolmoishermosärkypotilaana pienen kaupungin kylätaajamassa asuminen ei etäisyyksien vuoksi ole aina helppoa.

– Suoritan opintojani kotoa käsin, ja tilanteeni huomioon ottaen on hienoa, että olen saanut mahdollisuuden opiskella täysin etänä. Nykyiset opintoni suuntautuvat juridiikkaan, mutta kiinnostuksenkohteisiini kuuluvat myös esihenkilötyö ja henkilöstöhallinto.

Reetan päivät kuluvat pitkälti opiskellessa. Pian alkavaa harjoittelujaksoa hän odottaa innostuneena ja toiveikkaana.

– Samalla tilanteeni monitahoisuus aiheuttaa myös jännitystä, Reetta lisää.

Kolmoishermosärky diagnosoidaan

Reetta kertoo, että kolmoishermosärky alkoi oireilla alkusyksystä vuonna 2017. Oireet olivat melko epämääräisiä, mutta erittäin kovia kipukohtauksia kasvojen ja suun alueella.

– Kovat kivut olivat minulle jo entuudestaan tuttuja hermosärkyjen ja vaikeahoitoisen migreenin kautta, mutta nämä kohtaukset olivat aivan eri tasolla aiempiin kipuihini verrattuna.

Kymmenet käynnit lääkärin ja hammaslääkärin vastaanotoilla eivät tuoneet apua.

– Lopulta varasin ajan yksityiselle neurologille, joka antoi diagnoosin välittömästi kuultuaan oirekuvani. Diagnoosiksi tuli tyypillinen ja epätyypillinen kolmoishermosärky haarojen kaksi ja kolme alueella.

– Seuraava vuosi kului erilaisten lääkekokeilujen keskellä eräänlaisessa sumussa.

Reetan läheiset olivat huolissaan hänen tilanteestaan.

– He olivat jo tottuneet siihen, etten aina kyennyt puhumaan tai syömään kipukohtausten vuoksi. Vähitellen he oppivat tunnistamaan ilmeistäni ja eleistäni, milloin kipua oli enemmän ja milloin tarvitsin lepoa ja omaa rauhaa.

– Pahimpina aikoina pyrin piilottamaan oireitani, etten lisäisi heidän huoltaan, vaikka se kuormitti myös itseäni, Reetta muistelee.

Lääkityksestä huolimatta kivut olivat edelleen erittäin vaikeita. Reetta kertoo tavanneensa neurokirurgin syksyllä 2018, jolloin päädyttiin yhteisymmärryksessä kolmoishermon vapautusleikkaukseen heti joulukuussa.

Lopputuloksesta ei ollut takeita ja aivoleikkaus on aina vakava asia, vaikka on kyse rutiinitoimenpiteestä.

– Leikkauksessa kolmoishermo ja sitä painanut verisuoni erotettiin toisistaan, ja väliin asetettiin teflonmateriaalia estämään niiden kosketus, joka todennäköisesti aiheutti oireeni ainakin osittain, Reetta kertoo.

Leikkauksesta toipuminen oli raskasta, mutta kolmoishermosäryn aiheuttamat kipukohtaukset loppuivat.

Toimenpiteen onnistumisesta huolimatta siitä seurasi valitettavasti komplikaatioita, jotka johtivat uuteen leikkaukseen ja vammautumiseen. Tämän vuoksi Reetta tapasi neurokirurgia usein seuraavien vuosien aikana.

Muutama vuosi ensimmäisen leikkauksen jälkeen kipukohtaukset palasivat, mutta lievempinä kuin ennen toimenpidettä.

– Nykyisin kohtauksia on lähes päivittäin, mutta olen yrittänyt oppia elämään niiden kanssa.

Kolmoishermosäryn vaikutus arkeen

Viime aikoina kolmoishermosäryn kanssa eläminen on ollut melko tasapainoista. Vaikeammat ajat sairauden ja komplikaatioiden aikana vaikuttivat kuitenkin väistämättä arkeen. Kun oireet alkoivat, Reetta oli lähihoitajaopintojensa puolivälissä.

– Noista ajoista minulla on vain vähän muistikuvia voimakkaan lääkityksen vuoksi. Muistan ajatelleeni harjoittelujaksolla palvelutalossa, ettei minun tulisi hoitaa muita, kun välillä tuntui, etten kykene hoitamaan edes itseäni.

– Ensimmäisen leikkauksen jälkeen minulle määrättiin kahden kuukauden ajokielto. Toivuin kotona joulun ajan ja palasin kouluun heti vuoden vaihteen jälkeen.

Kouluun oli kuitenkin matkaa 30 kilometriä eikä julkinen liikenne auttanut tilanteessa. Reetan isoisän tuki nousi tällöin isoon rooliin.

– Hän kuljetti minut kouluun aamuisin ja haki takaisin kotiin iltapäivisin. Jälkikäteen ajatellen hän oli varmasti huolissaan jaksamisestani, mutta ennen kaikkea nuo matkat olivat meille yhteistä aikaa.

Vaikka läheisten huoli tuntui välillä kuormittavalta, hän kertoo, ettei todennäköisesti olisi tässä ilman heitä.

– Koen läheisteni tuen suurena voimavarana.

Reetta ehti työskennellä lähihoitajana noin kahdeksan kuukauden ajan, kunnes jäi toisen leikkauksen ja komplikaatioiden vuoksi lähes neljä vuotta kestäneelle sairauslomalle.

– Työelämässä työkavereiden tuki jäi vähäiseksi, mikä oli ymmärrettävää, sillä sairauspoissaoloni ja sovelletut työtehtäväni kuormittivat myös heitä.

Reetta kertoo, että esimerkiksi kylvetyspäivät olivat erityisen raskaita. Kuuma ja kostea ilma saattoi laukaista kipukohtauksen.

– Toisaalta voimakkaista kivuista kärsivänä pystyin ymmärtämään paremmin kipujen kanssa eläviä asukkaita ja saatoin tunnistaa paremmin kipukäyttäytymistä, kun siitä oli omakohtaista kokemusta.

Toivo elää

Siitä huolimatta, että osa komplikaatioista johti vammautumiseen, elämä näyttää Reetasta nyt valoisammalta kuin vuosiin.

– Opiskelen ensimmäistä korkeakoulututkintoani ammatillisena kuntoutuksena ja olen pystynyt nauttimaan elämästä vastoinkäymisistä huolimatta. Kissani tuovat päiviin iloa, ja nautin opiskelusta sekä uuden oppimisesta silloin, kun kivut sen sallivat.

– Aloitan korkeakouluharjoitteluni toukokuun puolivälissä edunvalvontatoimistossa, joka on ollut pitkään unelmatyöpaikkani.

Tapaaminen tulevan esihenkilön kanssa toi Reetalle vahvan tunteen siitä, että he haluavat aidosti ymmärtää ja tukea häntä.

– Ensivaikutelman perusteella olen luottavainen siihen, että voin kertoa avoimesti kipukohtauksistani ja niiden vaikutuksesta työkykyyni ilman, että se kuormittaisi kohtuuttomasti muita.

– Tämä on ensimmäinen kerta, kun palaan työelämään vammautumiseni jälkeen, joten tilanne jännittää.

Reetta kertoo, etteivät kipukohtaukset noudata kellonaikoja tai työpäiviä. Hän toivoo tulevaisuuden työelämältä joustavuutta työaikoihin ja -tapoihin.

– Mielestäni kovan kivun kanssa työskentely ei ole tehokasta eikä laadukasta, mutta vähäkipuiset hetket voivat sijoittua epätyypillisiin ajankohtiin.

– Sairauksieni ja vammautumiseni myötä olen oppinut asettamaan rajoja, mutta myös kehittänyt sinnikkyyttä.

Omalta tulevaisuudelta Reetta toivoo ennen kaikkea tasapainoa.

– Mahdollisuutta tehdä merkityksellistä työtä niin, ettei hyvinvointini ja terveyteni jää sen varjoon.

Artikkeli julkaistu Aura-​​​​jäsenlehdessä 1/2026. Migreeniyhdistyksen jäsenenä pääset lukemaan lehdessä julkaistavat artikkelit ensimmäisenä! Liity jäseneksi!

Kolmoishermo­särky

Kolmoishermosärky eli trigeminusneuralgia on kasvojen tuntohermotuksesta vastaavan aivohermon kiputila. Kolmoishermosärky on yksi kovimmista neuropaattisista kiputiloista.