Kun valo vähenee – kokemuksia migreenin ja kaamosmasennuksen kanssa elämisestä
Tunnistan kaamosmasennusoireet itselläni yleensä siitä, kun migreeni alkaa muuttaa muotoaan. Kohtaukset muuttuvat haastavimmiksi ja itselleni epätyypillisiksi. Migreeni saa seurakseen repivää ja sähköiskumaista kipua pään alueelle, lisäksi erilaiset niska-hartiaseudun kivut voimistuvat ja pahentavat puolestaan migreeniä.
Kirsi Broström
Migreeniyhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja ja kaamosmasentuja
Syksy, tuo vuodenajoista monen mielestä kaunein ja hoitavin. Kun saa käpertyä lämpimän viltin sisään ja hyggeillä urakalla kynttilän valossa. Tämä on monelle totta, mutta sitten on meitä kaamosmasentujia, jotka elokuun pimeiden iltojen myötä alkavat odottaa tulevaa kauhulla.
Olen kärsinyt lääkehoitoa vaativista kaamosmasennusoireista lähes 15 vuotta. Oireet ilmaantuivat aika tarkkaan sinä kohtaa, kun mittariin tuli 40 vuotta. Aluksi oireeni alkoivat kellojen siirron kohdalla loka-marraskuun vaihteessa, mutta ovat iän sekä elimistön herkistymisen myötä aikaistuneet alkamaan syys-lokakuun vaihteessa.
Kaamosmasennusoireita on yhtä monenlaisia kuin on ihmisiäkin. Yleisimpiä oireita lienevät mielialan lasku, väsymys, vetämättömyys, lisääntynyt unen tarve, makeanhimon kasvaminen ja eri vetäytyminen sosiaalisista suhteista.
Edellä mainittujen yleisten oireiden lisäksi minun kaamosmasennukseeni kuulu aina migreenin paheneminen ja erilaiset psykosomaattiset kiputilat ympäri kehoa. Minulle mielialaoireet ovat huomattavasti helpompia kestää kuin kipuoireet.
Tunnistan kaamosmasennusoireet itselläni yleensä siitä, kun migreeni alkaa muuttaa muotoaan. Kohtaukset muuttuvat haastavimmiksi ja itselleni epätyypillisiksi. Migreeni saa seurakseen repivää ja sähköiskumaista kipua pään alueelle, lisäksi erilaiset niska-hartiaseudun kivut voimistuvat ja pahentavat puolestaan migreeniä.
Kaamosmasennusoireet tekevät migreenistä myös vaikeahoitoisemman kivun ollessa epäspesifiä. Kohtauslääkkeet auttavat hetken, mutta samat kipuoireet ovat nopeasti uudestaan päällä.
Minulla on puhelimen muistiossani lista itselleni tyypillisistä kaamosmasennusoireista. Kun oireet iskevät, en edelleenkään aina osaa yhdistää niitä kaamosmasennukseen. Puhelimeen kirjattu oirelista toimii apuna tässä, ja yleensä palapelin palaset loksahtelevat nopeasti paikoilleen. Ai niin, tämä olikin taas tätä.
Kaamosmasennusoireiden hoito sujuu minulla kohtuullisen rutiinilla. Vaikka sairastan migreeniä, minulle sopii kirkasvalohoito, joka on luonnollisestikin monille kanssamigreenikoille täysin poissuljettu hoitomuoto. Kaivan kirkasvalolampun esille yleensä syyskuun puolessa välissä. Syys-lokakuun vaihteessa aloitan mielialalääkityksen, jota jatkan yleensä helmikuun loppuun. Ilman mielialalääkitystä en pärjää enkä pysy toimintakykyisenä.
Yleensä alan elokuussa kauhulla odottaa iltojen pimenemistä, mutta viime vuonna joku oli toisin. Opettelin monen sattuman summana viime syksynä neulomaan, ja koko syksy kului sellaisessa flow-tilassa puikkojen ja lankojen kanssa, että pimeys ei tuntunut ahdistavalta.
Aion täysimääräisesti hyödyntää tätä keinoa myös tänä syksynä. Suuntaan syksyn pimeyteen kutimet kädessä maadoittavan ja hermostoa rauhoittavan tekemisen kautta. Jäävätkö kaamosmasennusoireet tulematta? Osaan jo nyt sanoa, että ei, koska neulominen kun ei valon määrää lisää. Helpottaako neulominen kaamosmasennusoireiden kanssa elämistä? Kyllä, uskallan sanoa viime syksyn kokemuksen rohkaisemana.
Nyt hyvä lukija on sinun aikasi kertoa omista kokemuksistasi. Oletko kaamosmasennusoireilija vai nautitko syksyn pimeydestä? Miten sinun migreenisi reagoi valon määrän vähenemiseen? Jos sinulla on kaamosmasennusoireita, miten hoidat niitä?