Metatyön mestariliitäjät
Sari Dvoracek
Tietokone kilahtelee vähän väliä, kirjoitan muistiinpanoja aamupalaverin tärkeimmistä asioista. Vastaan chattiin, tarkistan sähköpostin ja teen somejulkaisuni loppuun. Puhelin piippaa, kollega ei löydä tekemääni raporttia, kun unohdin sen omalle koneelleni. Haen kahvia, vastaan meseviestiin ja vapaaehtoistyöntekijä on sairastunut. Koitan etsiä sijaisen samalla kun päivitän jäsenrekisteritietoja. Joku uusi jäsen tullut, joku haluaa poistua. Lähetän palautekyselyn ja oveen koputetaan. Uusi työntekijämme on unohtanut postituskoodimme, eikä nettiyhteys oikein toimi. Perehdytän häntä. Haen uuden kupin kahvia, kun edellinen jäähtyi ja jatkan muistiinpanojeni kirjoittamista. Huomaan, että tietokone muistuttaa uuden etäpalaverin alkamisesta 15 minuutin kuluttua.
Järjestöjen rooli
Suomessa on 70 000 rekisteröityä yhdistystä, joissa on 15 000 000 rekisteröityä henkilöjäsentä. Suomi on todellakin järjestöjen ihmemaa. Taloudellisen tavoitteen sijaan järjestöjen päämäärä on usein sosiaalinen, poliittinen tai muuten kansalaisen etuja ja arvoja ajava tavoite. Migreeniyhdistys on perustettu migreeniä ja muita päänsärkysairauksia sairastavien tueksi. Migreenistä kärsii n. 700 000 ihmistä, mutta omituista on, ettei sitä useinkaan ymmärretä oikeaksi sairaudeksi.
Valitettavan moni ei näe järjestötyötä ammatillisena työnä. Ajatellaan, että yhdistyksissä harrastellaan jotain mukavaa kahvittelun lomassa. Työ voi olla mukavaa, mutta sen ei pitäisi vähentää työn haasteellisuutta tai arvoa. Yhteiskunnan rakenteet sosiaali- ja terveyspuolella ovat puutteellisia. Esimerkiksi potilasjärjestöjen rakentamia vertaistukiverkostoja ei kuntien terveydenhoitopalveluista löydy. Tietyn ryhmän edunvalvontaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista tehdään järjestöistä käsin. Suurella joukolla on kuuluvampi ääni.
Järjestöihmisen tunnusmerkit
Jokaisella järjestöllä on omat erityispiirteensä, mutta yhteneväisyyksiäkin löytyy. Järjestötyöhön sisältyy usein vapaaehtoistoimintaa, viestintää ja kirjoittamista. Työtä tehdään ihmisten tarpeita kuunnellen ja suurella sydämellä. Arki on säännöllisen epäsäännöllistä ja hyvin vaihtelevaa. Työpöydältä löytyy monta keskeneräistä asiaa ja pään sisältä puolikkaita ajatuksia kokonaisuuksien rakentamista varten. Järjestötyön ammattilainen ei voi olla useinkaan putkiaivoinen erakko vaan metatyön mestariliitäjä.
Ilman monipuolista ammattitaitoa ja laaja-alaista koulutusta ei järjestöihminen helposti selviydy työstään. Lisätään tähän vielä joustava ja luova luonne hyvillä ihmissuhdetaidoilla niin päästään lähemmäksi järjestöihmisen rakennetta. Huumorintaju ja asioiden keskeneräisyyden sietäminen helpottavat kummasti työn tekemistä.
Vaikka järjestöissä tehdään töitä, niin siellä myös viihdytään. Työ on usein pitkäjänteistä, eikä tuloksia juhlita lihavan lompakon muodossa. Tavoitteita mitataan hyvinvoinnin, tasa-arvon sekä inhimillisten arvojen toteutumisen kautta. Järjestötyöntekijät ovat usein aitoja ja tuntevia ihmisiä, sillä työn merkitys koetaan usein syvällisesti. Tehtaassa ihmisestä on saattanut helposti profiloitua työtä suorittava pelimerkki, jos työnkuvaa on esineellistetty liikaa.
Arvokasta työtä
Järjestötyössä on mahdollista kehittää omaa osaamistaan ja haasteita löytyy jokaiselle näin halutessaan.
Yhdistyksissä on noudatettava työehtosopimusta ja työnantajalla on velvollisuutensa ihan vastaavalla tavalla kuin muissakin työpaikoissa. Työntekijöiden perehdyttäminen, työterveyshuolto ja esimiestaidot nousevat työnlaadun mittareiksi järjestöissäkin.
Järjestötyön arvostusta pitäisi nostaa. Järjestöjen uranuurtajat luovat meille inhimillisiä verkostoja hyvinvointimme vuoksi, valvovat pienten ihmisten etuja yhteiskunnan vaikuttamisen portailla sekä heittävät itsensä likoon uskomiensa arvojen puolesta. Kiittäminen olisi paikallaan, mutta muistammeko tehdä niin? Toisinaan työtä jopa pilkataan ja puhutaan vain työn harrastamisesta.
Järjestöinsinöörin haasteita
Ihmisen onnellisuuden peruspilareita ovat taloudellisen vakauden ohella psykofyysinen terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus sekä arvostava ilmapiiri luovat hyvät lähtökohdat meille jokaiselle. Yhdistysten työ on lähinnä aatteellista ja siksi se on kuin näkymätön rakennustyömaa. Luomme tasapuolisia suunnitelmia ja tuemme romahtavia rakennuksia. Rakennustyömaa on arvopohjassamme ja järjestöinsinöörit valvovat oikeudenmukaisia toteutustapoja. Järjestöarkkitehti maisemoi ympäristön kaikille suotuisaksi, jossa pilvenpiirtäjät keskustelevat mummonmökkien kanssa sulassa sovussa.
Maailmassa ei ole koskaan liikaa onnea tai tyytyväisyyttä. Vapaaehtoistyö, vertaistuki ja auttamisen halu ovat avainsanoja järjestömaailman ymmärtämisessä. Antamisen ilo, hyvän tekeminen ja vaikeiden asioiden jakaminen jonkun toisen kanssa saa meissä usein ilon pilkahtamaan sydämissämme. Taloudellisen edun tavoittelu on ymmärrettävää johonkin saakka, mutta jospa tyytyisimme pienempään tilipussiin ja kannattelisimme sen sijaan lähimmäistämme. Empatia ja kuuntelemisen taito ovat tulevaisuuden kultaharkkoja teknologiaan painottuvassa maailmassa.
Palaveri alkaa, laitan kuulokkeet päähän ja Teams-ruudut poksahtavat jälleen näyttöpäätteeseen. Kahvi on kylmää, keltaiset salkut yhtä sekaisin kuin aamulla ja yläpalkin avattujen sivujen rivi vain tiivistyy entisestään. Uusi asialista ja uudet keskeneräiset asiat odottavat työpöydälle pääsyä.
Lähteet
Suomalaisen kansalaistoiminnan historiaa – Kansalaisyhteiskunta(siirryt toiseen palveluun)