fbpx

Minun tarinani migreenin ja masennuksen kanssa

13.9.2022

Olen sairastanut aurallista migreeniä alakouluikäisestä lähtien. Minulla on myös selkäranganrappeuma ja välilevyjen pullistumia, jotka aiheuttavat paljon kipuja.

Pari vuotta sitten migreenin kanssa oli todella paha jakso, jolloin kohtauksia oli joka viikko 3–4 kpl. Kun migreeniin kokeiltiin esto- ja kohtauslääkkeitä, kävi ilmi, että ne eivät sopineet selkäkipuihin määrättyjen lääkkeiden kanssa yhteen. Käytännössä olin tilanteessa, jossa jouduin valitsemaan selkäkipujen ja migreenin lääkitsemisen välillä. En voinut jättää selkäkipuihin määrättyjä lääkkeitä ottamatta, koska silloin en pystyisi kävelemään, joten elämäni oli pelkkää migreeniä.

Viime vuoden alussa tilanteeseen tuli lopulta ratkaisu vähän sattumalta. Minulla aloitettiin kipulaastari selkäkipuihin, joka kaikkien yllätykseksi auttoi myös migreeniin. Migreenit vähenivät pikkuhiljaa ja tällä hetkellä kohtauksia on vain kerran-kaksi kuussa. Olin niin helpottunut, kun usean vuoden migreenikausi saatiin katkaistua.

Olen sairastunut masennuksen 2007, ja vaikeina migreenikausina masennukseni on pahentunut. Tuolloin aamun ensimmäinen ajatukseni oli, että miten tämä päivä menee. Saanko tänään migreenikohtauksen? Se oli todella halvaannuttavaa.

Masennus ja migreeni kulkevat minulla käsi kädessä. Eihän se voi olla vaikuttamatta mielialaan, jos on aina pää kipeä eikä pääse mihinkään kotoa. Yhteyttä ei kuitenkaan tunnisteta tai tahdota uskoa terveydenhuollossa. Olen jäänyt mielenterveyden haasteiden kanssa todella usein yksin, kun on esimerkiksi keskitytty vain migreenin hoitoon.

On todella vaikeaa myöntää itselleen olevansa masentunut ja antaa itselleen lupa olla masentunut. En millään myöntänyt sitä itselleni alkuun, koska siihen liittyy edelleen stigma ja avun pyytäminen on vaikeaa. Se ei saisi olla niin.

Olen nyt oppinut hyväksymään masennuksen osaksi elämääni. Sukulaisten ja ystävien tuki on auttanut asiassa todella paljon. On ihan ok olla masentunut, mutta siihen täytyy hakea myös apua.

Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät sen, ettei migreeni ole pelkkä päänsärky, vaan se vaikuttaa ihmisen kokonaisuuteen. Siihen miten sairastava kokee ulkopuoliset ja saattaa vetäytyä itseensä. Migreeni vaikuttaa todella vahvasti mielialaan ja sairastava voi kokea masennusta.

Vertaistuesta on ollut minulle iso apu. Isosiskoni, tätini ja paras kaverini kärsivät myös migreenistä, joten olen keskustellut paljon heidän kanssaan. En tiedä olisiko tässä ilman heitä.

Minulla on 11-vuotias poika, jolla on alkanut olemaan migreenikohtauksia. Olen huolissani hänestä, sillä tiedän millaista elämä migreenin kanssa voi olla. En haluaisi hänen joutuvan kohtaamaan samoja asioita. Vaikka järjellä tiedän, ettei hänen migreeninsä ole syytäni, syytän siitä silti itseäni.

Poikani tietää, ettei ole asian kanssa yksin. Olen taistellut hänen asioidensa puolesta ja hänellä on onneksi toimiva lääkitys. Asioiden edistäminen on vaikeaa, mutta sillä on valtava merkitys nuoren elämään. Se on kaiken taistelun arvoista.

Perhe, sukulaiset ja kaksi koiraani tuovat minulle iloa elämään. Koira on siinä mielessä todella hyvä kumppani, jos on todella kipeä ja masentunut, koska he antavat rakkautta ja turvaa ja pakottavat liikkeelle. Omat koirani aistivat, jos minulla on järkyttävä migreenikohtaus. Silloin he tulevat aivan kiinni minuun ja lohduttavat.

Kirsi-Marja


Mitä enemmän meitä on, sitä paremmin meitä kuunnellaan.

Liity jäseneksi