Raskas musiikki hyväilee synkkää sielunmaisemaani

Rock-tähteys. Tuo puolisalainen unelma, mistä vaatimattomana suomalaisena ei hirveästi tohdi muille puhua, on kulkenut mukanani lapsuudesta tähän päivään asti.

Krista Riiski

Kasvoin kuunnellen isäni kitaransoittoa ja olen soittanut ilmakitaraa huoneessani siitä lähtien kun vain muistan. Aloitin kitaransoiton 8-vuotiaana, ja hiljalleen musiikista muodostui kumppani, joka on sinnikkäästi pysynyt vierelläni hauraissakin elämäntilanteissa. Pääinstrumenttia en onnistunut lyömään lukkoon heti alussa; kitara vaihtui lukiossa pianon kautta bassoon. Oivalsin, että yksityiskohtaisen sooloilun sijaan haluan luoda musiikkikappaleille vahvaa rakennetta ja pohjaa. 

Bändiprojekteja minulla on ollut useita, ja unelmointi kantoi vihdoin hedelmää huhtikuussa 2025. Yhtyeeni, modernia metallia soittava Cyclend, julkaisi ensimmäisen sinkkunsa “Ascend & Burn”. Single otettiin vastaan lämpimästi metalliskenessä ja jopa sen ulkopuolella. Cyclendtarjoaa kuuntelijalle synkkyyttä ja toiveikkuutta samassa paketissa. 

Oma musiikkimakuni on erittäin laaja ja pystyn löytämään jok’ikisesta genrestä jotain hyviä elementtejä. Pääsääntöisesti kuitenkin kuuntelen aggressiivista deathcorea koska se hyväilee parhaiten synkkää sielunmaisemaani. Mitä raskaammat ja saastaisemmat soundit, sen parempi. Metallikeikat ja -festarit ovat elintärkeä osa elämääni, ja nämä kuluvatkin usein moshpiteissä ravaten. Migreenikohtaukseni tekevät minusta kuitenkin herkän koville ja teräville äänille, joten ajoittain rentoudun huomattavasti rauhallisemman musiikin parissa. Kun tarve on kehon ja mielen konkreettiselle rauhoittamiselle, suosin rauhallista folk-musiikkia. 

Musiikin lisäksi minulla on toinenkin elämänkumppani: migreeni. Musiikilliseen elämääni on mahtunut lukuisia luovia taukoja, mutta aggressiivinen ja kroonistunut migreeni pisti musahommat kokonaan tauolle vuosina 2021–2023. Migreenin kanssa taistellaan edelleen. Migreenini on ollut kuusi vuotta kroonistuneessa muodossa, ja valitettavasti se yrittää hallita ja sekoittaa elämää niin hyvin kuin se vain kykenee. Voisin verrata omaa sairauttani häkkiin, kaulapantaan tai kahleisiin. 

Ennen migreenini kroonistumista kohtauksille oli selkeät laukaisevat tekijät: alkoholi, liian pitkät yöunet ja suuret tunnepurkaukset. Näitä kun pystyi välttämään, pysyi migreenikin jotenkuten aisoissa. Migreenin kroonistunut muoto viis veisaa laukaisevista tekijöistä; migreeni tulee vaikka kaikkia laukaisevia tekijöitä olisi tunnollisesti vältelty, ja universumin tähdet olisivat oikeassa asennossa. Elämääni ei hallitse vain kipu, vaan myös kohtauslääkkeistä aiheutuva aivosumu. Täsmälääkkeet auttavat kipuun tunnin sisällä, niistä aiheutuva aivosumu kestää useita tunteja kipukohtauksen jälkeen. Ajatus ei kulje, keho tuntuu painavalta ja hereillä ei meinaa pysyä.

Migreeni vaikuttaa soittamiseen eri tavalla kuin uuden musiikin luomiseen. 

Migreenikohtauksen aikana/jälkeen suoriudun tuttujen biisien soittamisesta yllättävän hyvin; täsmälääkkeiden aiheuttama aivosumu tekee kehosta niin rennon, että soittaminen sujuu paremmin, koska lääkepöhnässä ei tajua jännittää. Uusien biisien opettelu ja sävellyshommat ovat puolestaan mahdottomuus migreenikohtauksen aikana tai sen jälkeen.

Musiikin kuuntelu tai soittaminen eivät itsessään laukaise migreenikohtauksiani. Bänditreenien tai keikkojen jännittäminen, sekä soittaessa ilmenevät mahdolliset tunnepurkaukset taas voivat toimia laukaisevina tekijöinä kohtauksille. Migreeni rankaisee myös liiallisesta positiivisuudesta; Cyclendindebyyttisinglen julkaisun jälkeen migreenikohtaukseni tihenivät kehon ylivirittyneestä tilasta puhtaan innostuneisuuden ja onnellisuuden vuoksi. 

Kysyessäni bändikavereiden näkemystä siihen, kuinka migreenini vaikuttaa bänditoimintaan, he kertoivat huomaavansa minun olevan migreenipäivinä väsyneempi, mutta aivosumuni ei vaikuta esim. soittamisen laatuun tai bändin dynamiikkaan mitenkään. Ylipäätään ihmisten reaktiot migreeniäni kohtaan ovat sairastuttuani olleet ymmärtäväisiä ja lempeitä. Olen kiitollinen siitä, että olen kohdannut hyvin vähän vähättelyä migreenin suhteen. Toivon että ihmisten asenteet pysyvät lempeinä tulevaisuudessakin.