Työstä palautuminen on työhyvinvoinnin kulmakivi

Työssä jaksaminen ja työkyvyn ylläpitäminen mietityttävät monia migreeniä sairastavia. Selvitimme neurologian erikoislääkäri Marja-Liisa Sumelahdelta mihin työikäisen migreeniä sairastavan tulisi kiinnittää huomiota voidakseen hyvin työelämässä.

Työkyvyllä tarkoitetaan ihmisen voimavarojen ja osaamisen sekä työn aiheuttamien vaatimusten välistä tasapainoa. Tutkimusten mukaan migreeni on merkittävin työkykyä heikentävä sairaus 15–49-vuotiaiden naisten ikäryhmässä.

Marja-Liisa Sumelahti on toiminut pitkään neurologian erikoislääkärinä, ja vastaanotoillaan hänellä on käynyt paljon migreeniä sairastavia, joiden migreenitilanne on jo hankala. Hän nostaa yhdeksi tärkeimmäksi työkykyä heikentäväksi riskitekijäksi riittämättömän palautumisen. Erityisesti 30–50-vuotiailla työssäkäyvillä naisilla palautuminen voi jää liian vähälle.

– Monella ei jää palautumiseen riittävästi aikaa. On hyvä miettiä, salliiko työn ja perhe-elämän yhdistäminen sen, että henkilö, jolla on kroonisen sairauden diagnoosi tai riski kroonistumiseen, ehtii myös harrastaa liikuntaa, palautua työpäivästä ja nukkua riittävästi.

Riittämättömän palautumisen tiedetään olevan yhteydessä pitkittyneeseen stressiin ja palauttavan unen vähenemiseen, mitkä ovat myös keskeisiä riskejä työkyvyn heikkenemiselle. Erityisesti unella on tärkeä merkitys migreenin kanssa eläville, sillä tutkimusten mukaan unen laadun riittämättömyys heikentää sairastavan tilannetta ja vaikeuttaa migreeniä.

Kun uni häiriintyy ja stressiä kertyy, myös tasaisen ateriarytmin ylläpitäminen vaikeutuu.

– Käyn usein potilaan kanssa keskustelua siitä syökö hän säännöllisesti ja tarpeeksi, Sumelahti kertoo.

Usein hyvinvoinnin ja työkyvyn heikkenemisen taustalla onkin monta tekijää, jotka kaikkia vaikuttavat toisiinsa. Sumelahti kuvaa tilannetta kertyväksi taakaksi.

– Kun migreeniä sairastava alkaa kokea väsymystä, uupumusta, lisääntyvää masennusoireilua ja työssä jaksamisen ongelmaa, tilanteeseen tulee kiinnittää huomiota. Jos lyhyitä puolen päivän tai omalla ilmoituksella tehtyjä poissaoloja alkaa kertyä, esihenkilön tulisi ohjata työntekijä työterveyteen.

Omasta tilanteesta kannattaa huolestua, kun vapaa-aika menee työpäivästä palautumiseen, kohtauslääkkeet eivät enää tehoa tai niitä kuluu liikaa.

– Ne ovat vakavia varoitusmerkkejä, joita potilaan pitäisi tunnistaa. Viimeistään tässä tilanteessa on ajankohtaista lähteä tarkastuttamaan hoitosuunnitelmaa, Sumelahti painottaa.

Vain otettu lääke auttaa

Työpaikoilla on monia tekijöitä, joita muuttamalla voidaan vaikuttaa migreeniä sairastavan työhyvinvointiin. Muutokset esimerkiksi työpisteen ergonomiassa ja valaistuksessa ovat tärkeitä apukeinoja, mutta kokonaistilanteen kannalta myös migreenin hoito tulee Sumelahden mukaan olla kunnossa.

– Aika harvoin ainoastaan altisteita säätelemällä saadaan migreeniä kuriin. Migreeni on pysyvä taipumus, ja kohtaus tulee, kun se on tullakseen, ja sen hoito vaatii lähes aina lääkitystä.

Hoidon suunnitelman osalta on tärkeää, että lääkäri saa kuvan sairastavan koko elämäntilanteesta. Sopivaa hoitoa tulisi lähteä miettimään muun muassa työnkuvan ja työaikojen perusteella. Tärkeintä on löytää sellainen lääkitys, joka kohtauksen tullessa pystytään ottamaan työpäivän aikana. Sumelahden mukaan monella kohtauslääke jää kokonaan ottamatta.

– Lääke ei välttämättä ole mukana tai lääkkeestä tulee sivuvaikutuksia ja pelätään, ettei pystytä selviytymään työssä.

Kohtauslääkkeitä otetaan myös liian myöhään, jolloin niistä ei saada riittävää apua kohtauksen katkaisemisessa. Usein jäädään odottamaan, jos kipu sittenkin menisi ohi. Siihen Sumelahdella on selkeä vastaus.

­- Jos lieväkin särky pahenee rasituksessa, se on migreeni. Jännityspäänsärky lieventyy liikkeessä.

Kohtaushoidon lisäksi estohoito on tutkimusten mukaan alihoidettu alue. Jossain elämänvaiheessa estolääkitykselle on tarve Sumelahden mukaan vähintään neljännellä migreeniä sairastavista, mutta vain 13 % on saanut estolääkereseptin.

– Sama pelko, mikä liittyy kohtauslääkkeiden sivuvaikutuksiin tai sietoon, liittyy myös työssä selviytymiseen estolääkkeen kanssa. Väsyttääkö se? Tuleeko siitä sivuvaikutuksia? Tällöin on tärkeää valita yhdessä potilaan kanssa sellainen lääke, jonka hän pystyy ottamaan säännöllisesti.

Hyvä hoito työkyvyn tukemisen perustana

Työterveyshuolto on monen työikäisen migreeniä sairastavan ensisijainen hoitotaho, minkä takia sillä on merkittävä rooli työkyvyn tukemisessa. Siellä lääkärien vastuulla on esimerkiksi migreenin tunnistaminen, kohtaushoito ja ensimmäisten estohoitojen aloitus.

– Yksi työterveyslääkärin tehtävistä on arvioida, kuinka usein kohtauksia esiintyy. Kohtausmäärä ei vielä kerro sitä haittaavatko kohtaukset työkykyä, vaan pitää käydä läpi, miten kohtaus näkyy työssä. Sen jälkeen päästään miettimään onko työpaikalla tarvetta muutoksille ja tarvitaanko esimerkiksi estohoitoa, Sumelahti avaa.

Lääkehoidon lisäksi on hyvä miettiä sairastavan elämäntilanteeseen sopivat lääkkeettömät hoitokeinot.

– Lääkkeettömien hoitokeinojen miettiminen on juuri työterveyshuollon erityisalaa. Mitä sellaista potilaan työtehtävä pitää sisällään, joka pahentaa migreeniä ja johon vaikuttamalla voidaan ehkä hallinnoida työhön liittyviä riskitekijöitä?

Parhaan hoitotuloksen saavuttamiseksi olisi hyvä yhdistää hoitajan, yleislääkärin ja neurologin yhteistyötä. Hoitosuunnitelman avulla pyritään toteuttamaan neljä migreenin hoidon tavoitetta: onnistunut kohtaushoito, onnistunut estohoito, ei työpoissaoloja eikä ensiapukäyntejä. Aina kuvio ei kuitenkaan pysy kasassa, jolloin on riski migreenin kroonistumiselle.

– Aina kun näissä neljässä hoidon tavoitteessa alkaa olla huojuntaa, on tärkeää huomioida myös oheissairauden hoidon tuloksia heikentävä vaikutus. Tiedetään, että kipuun liittyvä hoitamaton masennus ja ahdistus heikentävät kohtaus- ja estohoidon tuloksellisuutta. Masennus- ja ahdistusoireiden arvioinnissa on käytössä testejä ja potilaan kanssa on tärkeää keskustella elämän henkisistä stressitekijöistä ja myös hoitaa niitä. Tarvittaessa täytyy rohkaista potilasta tapaamaan työterveyspsykologia ja joskus psykiatria sekä aloittaa masennuslääkitys, jos siihen on perusteita.

Mielenterveyshaasteiden lisäksi Sumelahti toivoo, että työterveyshuollon puolella otettaisiin puheeksi painonhallinta, joka on monelle migreeniä sairastavalle haastavaa kohtauksen ennakko-oireisiin kuuluvan voimakkaan makeanhimon ja väsymyksen takia.

– Ylipainon linkki migreenin on niin tunnistettu, että siihen on uskallettava ottaa terveydellisistä syistä kantaa. Tavoitteena on yhdessä potilaan kanssa laatia sellainen suunnitelma, että saadaan tämäkin puoli hallintaan.

Muutos alkaa ymmärryksestä

Migreenin hoidon lisäksi työterveyshuollon käsissä on viedä viestiä eteenpäin työnantajille.

– Tietoa täytyy saada sinne missä sairastavien arki tapahtuu ja todelliset ympäristötekijöiden muutokset toteutetaan.

Migreeniä sairastavan työkyvyn tukeminen ei ole kuitenkaan vain yhden tahon harteilla, vaan se vaatii tarvittaessa erikoissairaanhoidon, työnantajien että sairastavien panosta.

Sumelahti nostaa esiin, että migreeniä sairastavat voivat vaikuttaa asiaan avoimuudella. 

– Toivoisin, että sairauden leima ei estäisi tunnustamasta migreeniin liittyvää kuormitusta. Haasteena on olla rohkea ja tunnistaa jaksamisensa rajat. On tärkeää hakeutua keskustelemaan kokonaisvaltaisesta hoitosuunnitelmasta, kun työkyky on uhattuna.

Artikkeli on julkaistu Aura-​​​​lehdessä 1/2023. Migreeniyhdistyksen jäsenenä pääset lukemaan kaikki lehdessä julkaistavat artikkelit! Liity jäseneksi! (avautuu uuteen ikkunaan)