fbpx

Kilpajuoksua säryn kanssa

Mikko Viinamäki

11.2.2021

Joulukuun yhdentenätoista päivänä klo 13.58 painoin työpöytäni ääressä lähetä-painiketta ja syksyn viimeinen tentti siirtyi odottamaan arviointia. Kuin maratoonari juoksun jälkeen lakosin makaamaan lattialle ja annoin itkun ja naurun purkautua yhtä aikaa. Syksy oli ollut pitkä ja etäopiskelu uuvuttavaa. Tunnustelin hetken päätäni. Kipu alkaisi kohta. Ehtisinkö kuitenkin hetken nauttia tästä tunteesta? Mietin ohimennen, löytäisinkö uuden stressin aiheen, ettei tämän edellisen laukeaminen aiheuttaisi kivun pahenemista. Naurahdin hölmölle ajatukselleni ja muistutin itseäni tiukasti levon arvokkuudesta kipua sairastavalle.

Ihan näin dramaattista opiskelijan elämä ei onneksi aina ole, myönnetään. Stressiltä ei ole silti helppo välttyä hyvälläkään suunnitelmallisuudella. Opiskelua saattaa vaikeuttaa monikin asia. Minulla eniten opiskeluun on vaikuttanut aikoinaan kroonistunut migreeni. Edellisessä kirjoituksessani kerroin, millaisia vaiheita minulla on ollut kipusairauden kanssa. Pahin vaiheista osui opintojen alkuvaiheeseen, elämänvaiheiden taitekohtaan. Hankala paikka, kun kaikki ympärillä on uutta ja hauskaa. En kuvittele olevani tilanteessa yksin. Kivun ja opiskelun välisellä nuoralla tasapainoilee varmasti moni muukin opiskelija.

Opiskelen yliopistossa kirjallisuutta ja ranskaa. Vasta nyt, kun opintojeni maaliviiva jo häämöttää, olen oppinut yhdistämään opiskelun ja kivun. Päätin jo joitakin vuosia sitten kävellä jokaisen kurssin ensimmäisen luennon jälkeen luennoitsijan luo ja kertoa tilanteeni hankaluuden. Ilmoitin, että välillä kipu täyttää useita päiviä ja silloin myöhästyn taatusti deadlineista. Jännitin etukäteen opettajien reaktioita. Se oli kuitenkin turhaa. Vastaanotto oli aina ymmärtäväinen. Kunhan olisin kärryillä siitä, mitä minun pitää itse tehdä ja lopulta saisin vaadittavat tehtävät tehtyä, ongelmia ei tulisi. Siitä kivun kanssa opiskelemisessa onkin ehkä eniten kyse. Ennakoimisesta, hyväksymisestä ja sitkeydestä. Sopiva määrä itsekkyyttä on hyvä pitää mukana. Turhat selittelyt sikseen; kivun läpi ei tarvitse painaa hammasta purren!

Itselläni opiskelutehoon vaikuttaa kuitenkin ehkä merkittävimmin eräs mitä hankalin kipuun liittyvä oire. Migreeniyhdistyksen verkkosivuilla luetelluissa migreenikohtauksen ennakko-oireissa ja kohtauksen jälkipyykissä mainitaan nimittäin kohtauksen aiheuttamat kognitiiviset muutokset. Lienee itsestään selvää, että on mahdotonta sisäistää asioita, kun sanojen löytäminen on vaikeaa ja ajattelu takkuaa. Olen usein yrittänyt turhaan selittää migreenikohtauksen vaikutuksista pitkään ennen akuutin kivun alkamista ja sen jälkeen. Vaikka kipu olisi jo ohi tai vasta tulossa, saatan lukea yhtä ja samaa kirjan virkettä useita kertoja ymmärtämättä sanaakaan. Ajatus takkuaa ja harmittaa. Käytän usein termiä migreenidarra kuvaamaan tilannetta, jossa migreenikohtausta seuraava päivä tuntuu, no, krapulalta. Niinpä niin, alkoholi on jo joitakin vuosia sitten täysin poistunut ruokavaliostani, mutta krapulan tunne tulee vielä usein!

Edelleen vallalla oleva koronatilanne vaikuttaa kaikkiin, myös opiskelijoihin. Kun keväällä yliopisto siirtyi pääsääntöisesti etäopetukseen, monen migreeniä sairastavan opiskelijan otsalle nousi varmasti kylmä hiki. Etäopiskelu tarkoittaisi räjähdysmäisesti lisääntynyttä ruutuaikaa ja rutiinien muuttumista. Migreeniä sairastavalle yliopisto-opiskelu voi olla normaalitilanteessakin varsin hankalaa. Nyt migreeniä laukaisevien tekijöiden määrä kasvaisi moninkertaiseksi.

Stressi nousee kohisten ruudun ääressä istumalla. Mutta koska tilanne pandemian kanssa on edelleen akuutti ja etäopiskelu jatkuu vielä jonkin aikaa, on muistutettava myös sen hyvistä puolista. Niiksi on laskettava oma migreeniystävälliseksi tehty koti ja mahdollisuus päästä heti tarvittaessa lepäämään ja lääkekaapille. Etätyötä tehdessä välttää myös ärsykkeitä vilisevän työmatkan. Taannoin nimittäin liukuportaissa vastaan tullut hajuveden tuoksu oli minulle riittävä ärsyke. Pian olin jo kotimatkalla. Jos mahdollista, muistetaan nauttia myös tilanteen eduista.

Nyt odotan jo malttamattomana lähtöviivalla kevään opintojen alkamista. Maratonista tulee pitkä. Katsotaan toukokuussa, löydänkö itseni taas juoksun jälkeen lattialta. Valmiina, paikoillanne…


Älä jää yksin!

Liity tästä