Etätyöt, etäpalaverit, etäkahvit… Uhka vai mahdollisuus?

Monen taloudessa on nyt asetuttu tiukasti näyttöpäätteiden äärelle. Työ ja opiskelut ovat vallanneet tilaa entistäkin enemmän omasta kodista. Vaikka työmatkoihin tai kouluun siirtymiseen ei kulu aikaa ja etsiytyminen työskentelypisteelle on vaivattomampaa, miksi silti tuntuu siltä, että päivän mittaan energia on kadonnut? Ja miksi ihmeessä videopuhelu rakkaan ystävän kanssa illalla viekin joskus voimaa enemmän kuin antaa sitä?

Sari Kalliomaa
Kuntoutuskoordinaattori

Kaikki rajoitteet ovat sulkeneet pois paljon mahdollisuuksia, joihin olemme normaalisti tottuneet. Korvaamaan tätä aukkoa ovat tulleet monet ja monet etätoimintamahdollisuudet. Kaikkea kivaa on tarjolla, mutta usean tunnin tietokoneella tai padilla olemisen jälkeen ei enää riitä voimia istahtaa uudelleen alas ja keskustella taas uudella keskustelualustalla tai videon välityksellä. Puhumattakaan siitä, että maailmassa vallitsevasta tilanteesta aiheutuvan huolen lisäksi näyttöpäätetyöskentely saattaa triggeröidä migreenikohtauksia.

Näyttöpäätetyöskentely vaikuttaa varsinkin niska- ja hartiaseutuihin, ja jos vain on mahdollista, työtä kannattaa tauottaa esimerkiksi venyttelyllä, nousemalla seisomaan ja käymällä vaikka sumuttamassa kasveja. Näytön kirkkautta pystyy itse säätämään jonkin verran ja joillain on käytössä näyttöpäätelasit. Ergonomia on nyt avainasemassa, joten työskentelyasentoon ei voi kiinnittää liikaa huomiota. Työskentelypisteiden luominen kotiin on luovuutta ja koneet löytyvät milloin mistäkin silitystelineiden ja laatikoiden päältä. Miltähän teillä mahtaa työpisteet näyttää?

Työskentelyn päätteeksi on hyvä keksiä jonkinlainen ”rituaali”, joka erottaa työn tai opiskelun vapaa-ajasta sekä helpottaa pitkän näyttöpäätetyöskentelyn jälkeistä oloa. Kun koti on samaan aikaan työpaikka tai koulu, ei irtaantuminen olekaan niin helppoa. Työpisteen piilottaminen ja luonnossa kävely töiden päätteeksi voi antaa mahdollisuuden päästä mielen tasolla vapaalle. Musiikin kuuntelu tai vain kuulokkeiden avulla kaiken muun melun poissulkeminen voi myös rentouttaa. Mikä voisi olla sinun oma ”rituaalisi”?

Mutta entä sitten kaikki ne videopuhelut ja keskustelualustat? Työssä ja opiskelussa näiltä ei pääse välttymään, mutta joitain kahden keskeisiä palavereja voi olla mahdollista ehdottaa puhelun välityksellä hoidettavaksi. Näin pystyy lepuuttamaan hieman silmiä ja nousta seisomaan hetkeksi. On myös todella sallittua kertoa läheisille, että nyt eivät voimat riitä videokeskusteluihin ja ehdottaa uutta päivää ja normaalia puhelua. Joissain alustoissa on mahdollista osallistua pelkän äänen kanssa, vaikka muut ryhmästä ovatkin videoyhteydessä. On tärkeää miettiä itselleen tärkeimmät tapaamiset, joihin tahtoo panostaa ja aikatauluttaa niitä hieman väljemmin. Kaikkeen ei tarvitse venyä. Vapaapäiviä saa pitää myös sosiaalisesta kanssakäymisestä verkon ja puheluiden välityksellä ja on täysin ok sanoa ei. Uskon, että monella riittää ymmärrys tänä aikana voimien vähäisyyteen. Kamppailemme samalla puolella.

Poikkeusolot voivat vaikuttaa meihin hyvin eri tavoin, ja kaikille nyt vallitseva tilanne ei tuota suuria hankaluuksia. Etätyöskentely on jopa saattanut helpottaa ja migreenikohtaukset ovat vähentyneet. Jaksamista voi löytyä ihan uudella tavalla yhteydenpitoon läheisten kanssa ja ne antavat voimaa ja iloa. Onkin siis hyvä muistaa tämän kaiken hyvät puolet: meillä on mahdollisuus olla yhteydessä läheisiimme, vaikka emme heitä fyysisesti näkisikään. Parhaimmassa tapauksessa tämä aika yhdistää meitä ja syventää yhteyttä toisiimme henkisellä tasolla sekä antaa uusia ideoita oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen.

Yksin ei tarvitse jäädä näidenkään pohdintojen kanssa, olemme Migreeniyhdistyksessä tavoitettavissa sinua varten. Meidän kauttamme on mahdollista saada myös vertaistukea verkossa chatissa(avautuu uuteen ikkunaan) ja Facebook-ryhmissä(avautuu uuteen ikkunaan). Pidetään itsestämme ja toisistamme hyvää huolta!